torstai 30. elokuuta 2012

Haamun kohtaaminen.

Muistatte sydäntäsärkevän hetken kun rakas Hilma-kissani haudattiin 2.8? Se mieletön suru minkä koin. Kuitenkin realistisena ihmisenä ymmärsin tekeväni oikein, mutta se suru oli suuri ja ikävä on edelleen. Se ei koskaan tule poistumaan.

Muutama päivä Hilman kuoleman jälkeen pihapiiriimme on ilmestynyt harmaa kissa. Ei suinkaan Hilman näköinen, mutta harmaa ja tyttö sekin. Ekan kerran se ilmaantui niin, että puikahti poikani jaloista sisälle rappukäytävään, kiipesi tänne kolmanteen kerrokseen mun oven taakse raapimaan mun ovea. Poikani soitti mulle rappukäytävästä aamulla kuuden aikaan ja pelästyin kamalasti mitä onkaan tapahtunut kun tuohon aikaan soittaa? Pyysi mut rappukäytävään ja näen siellä poikani pitämässä harmaata kehräävää kissaa sylissään. Tuijotamme toisiamme epäuskoisina, mitä ihmettä?

Itsekin otin harmaan kissan syliini ja kehräys alkoi nopeasti siinäkin ja se ilman polkeminen. Kuin kotiinsa olisi tullut. Kuitenkin veimme kissan takaisin pihalle ja takaisin sänkyyn nukkumaan. Mutta oli se kohtaaminen aika outo?

Tuo samainen harmaa kissa on vieraillut täällä siitä saakka. Käy pihalla, pyrkii sisälle, emme kuitenkaan ole laskeneet. Kissa menee karkuun muita ihmisiä, mutta ei meitä. Meidän antaa koskea ja silittää itseään.

Eilen aamuna lähdin aikaisin Millaa käyttämään aamupissalla. Takaisin tullessani se kissa oli rappukäytävässä. Sitä ei ollut poikani sinne laskenut, vaan joku muu. Kissa ei pelännyt Millaa ja Millakin vain heilutti innokkaana häntäänsä kissalle, kuin olisi vanhan tutun nähnyt. Lähdimme sitten kaikki kolme kiipeämään rappusia pitkin ylös. Milla ja harmaa kissa rinnakkain. Silloin päätin ottaa kissan talteen. Alamme etsiä sen oikeaa kotia.

Nimesimme kissan Haamuksi. Sillä se tuli niin pian Hilman kuoleman jälkeen, että Haamu nimi sopii otukselle hyvin. Haamu on hyvin kesy. Antaa puhdistaa korvansa, leikata kynnet ja tulee syliin ja kehräilee. Haamua on selvästi pidetty hyvin. Sen turkki on hyvä ja siisti, kissa ei ole nälkiintynyt vaan selvästi saa ruokaa jossain. Uskon että jokin perhe jossain kaipaa Haamu paljon ja on huolissaan. Ehkä Haamun tarkoitus oli tulla lohduttamaan mua ja jatkaa sitten myöhemmin matkaansa?

Nyt Haamu asustaa toistaiseksi nuoremman poikani huoneessa. Pidämme sen eristyksissä muista kissoista, ihan varmuuden vuoksi. Olen laittanut Haamusta ilmoituksia FB:n virtaan, löytöeläintalolle jne. Haamu saa olla luonamme ensi viikon keskiviikkoon saakka ja sen jälkeen toimitan sen löytöeläintalolle josta se saa uuden tilapäiskodin jollei oikea koti löydy ennen sitä. Itse aion lähteä ensi torstaina viettämään pidennettyä vkl RM: luokse.


Tässä Haamu nukkuu tyytyväisenä ruokailun jälkeen vasten poikani takamusta. Nätti kissa eikö?

Ei kommentteja: