Mä taidan olla huono pitämään lupauksiani. En taaskaan ole ehtinyt juurikaan päivitellä blogia. Mutta kun tää elämä....se on melko vilkasta. Pienen ihmisen pää menee suurinpiirtein pyörälle.
Kävin KK:n kanssa reilu viikko sitten Finlandia-talolla konsertissa. Upeaakin upeampaa musiikkia. Kuumaa salsaa aitojen kuubalaisten soittamana. Sai omankin jalan liikkumaan. Oli hienoa katsoa kuinka suomalaiset nousivat ylös seisomaan ja tanssimaan. Tanssittiin pitkin käytäviä, katsomon parvella, lavan edessä. Riemu oli mukavaa katseltavaa ja sai kerrankin itse olla mukana jossain tuollaisessa. Hitsit että oli tunnelma katossa!
KK siis soitti mulle mun koulutuspäivän jälkeen ja halusi viedä mut Hesaan. Olin äimänkääkkän, sillä ei ollut yhtään KK:n tapaista olla se aloitteellinen. Mä se yleensä olen. No arvaattekin varmaan, etten miettinyt kahtakaan sekunttia kun jo lupauduin. Päätä särki, maha oli kipeä. Buranaa, maitohappobakteereita kehiin ja eikun parasta päälle ja matkaan. Mutkien kautta päädyimme KK:n luokse ja sieltä aamupäivällä Siilitukan hakemana kotiin. Melkoinen väsy päällä, mutta oli mukavia kuumia hetkiä niin konsertissa kuin KK:n luona.
Nyt olin viikonloppuna liikenteessä siskon kanssa. Oltiin vuosi sitten marraskuussa, ja piti lähteä muistelemaan viime vuoden baarikierrosiltaa. Tämän vuotinen oli suunniteltu, viime vuonna lähdimme hetken mielijohteesta. Mulla oli koko ajan jo kotona ollessa tunne, että tänään voi tapahtua mitä vaan. Olin liekeissä jo kotona kun itseäni valmistelin lähtöön.
Kierrettiin melko monessa baarissa, eli kunnon baarikierros. Ihan hirveesti ei tuttuja ollut liikenteessä, mutta sillä väliä. Uusia tuttavuuksia ilmaantui enemmän ja vähemmän. Mulla oli mun uudet pokat päässä, mun ekat monitehot. Oli ne melko tehokkaat juu, sain häädellä rumimpia pois tieltä, sillä sain huomata mun markkina-arvon olevan melko korkealla. Tosin tulin siihen tulokseen, että kyseessä oli mun uudet pokat, ne olikin taikapokat.
Toiseksi viimesessä baarissa tuli mies juttusille. Luuli mua toiseksi ihmiseksi. Jouduin tuottamaan pettymyksen ja kertomaan hänen erehtyneen naisesta. Mutta kappas vaan, siitähän se riemu repesi. Olin humalatilassa jo keskivaiheilla, mutta jäljellä vielä hitunen arvostelukykyä jotta näin miehen olevan mukava ja ns. normaali.
Me siitä siirryttiin sivummalle jatkamaan juttua, itseasiassa ulos saakka. Sisko pysyi turvallisesti messissä, mun esiliina. Mutta siis, juttua riitti, ja sellanen kiva kutina vatsanpohjassa. Sitä teki tikusta asiaa että sai toista koskettaa. Piti avata miehen takkia, jotta näin paidan mikä oli päällään. Tosin siinä samalla tunnustelin rintalihakset....Oikeesti, tää nainen oli ihan liekeissä. Jostain ihmeestä keksimme aina myös syyn halata, siinä pystyi mittailemaan miltä toinen tuntuu. Se oli varsinainen soidintanssi, kirjaimellisesti. Askel eteen, askel sivuun, askel taakse ja alusta taas uudelleen. Hitsi miten tunsin e-l-ä-v-ä-n-i tuossa hetkessä. Hetken mielijohteesta kaivoin laukustani tatuoijan käyntikortin (ei kannata kysyä miksi mulla oli sellainen) ja etsin kynää. Ei ollut, mies juoksi baariin sisälle ja toi mulle kynän ja tarjosi selkänsä mulle kirjoitusalustaksi.
Kirjoitin korttiin oman nimen ja numeron, sen lisäksi pienen viestin "Olet mukava, haluan tutustua, <3 ja oma nimi perään. Annoin kortin miehelle ja sanoin että sen saa lukea vasta kotona. Siskon kanssa olimme jo lähdössä eteenpäin ja jätin tuon potentiaalisen tapauksen seisomaan sinne pihalle, mutta toki lämpösen halauksen jälkeen.
Seuraavana päivänä pohdin, mahtaako tuo mies koskaan soittaa? Jännitti ku teiniä. Soitto saapui jo maanantaina ja puhelimessa juttu luisti hyvin ja kerrattiin hieman meidän lauantaista kohtaamista. Se tuntui kummastakin melkosen hyvältä ja hymyilyttävältä. Sovittiin nyt ensi vkl uudet treffit, Oikeat treffit, ja selvinpäin. Mennään ensin leffaan ja sen jälkeen syömään. Mä olen siis menossa nyt ihan oikeille treffeille. Ei millekään typerille netti-sokkotreffeille, vaan ihan oikeille treffeille miehen kanssa jonka jo olen livenä tavannut. Kyllä nyt jännittää ja samalla hymyilyttää, sillä oli se meidän kohtaaminen erikoinen.
Uujee, mukavaa tuntea olevansa elossa, ja vielä omaavansa markkina-arvoakin.
