..sellaisessa olen nyt. Se on yksi syy, miksi olen ehtinyt niin vähän kirjoitella. Olen elänyt elämää.
Mutta mitä kaikkea se on pitänyt sisällään?
Lyhyt oppimäärä tulee tässä.
Siilitukka ja Pomppu-tyttö on edelleen yhdessä. Ovat vierailleet luonani useamman kerran. Sain tytöltä nimityksen "Ihanne-anoppi" En kuulemma ole peruskamaa, vaan ihanan hömelö ja hassu ja samalla järkevä. Aikalailla adjektiiveja. Lyhen tuntemisen perusteella voisin sanoa, että Pomppu on aikalailla "Ihanne-miniä". Näen sen palavan rakkauden ja aidon välittämisen tunteen Pompun silmissä, kuinka osaa otaa huomioon Siilitukan luonteen, hiljaisen ja suht aran pojan, eikun miehen. Näen sen sanattoman yhteyden näiden kahden välillä ja mun sydän sulaa.
Kävimme juhlistamassa heviletin 20v päiviä ravintelissa syömisen merkeissä. Paikalla oli mä ja RM ja mun ihana äippä. Myös Siilitukka ja Pomppu saapuivat paikalle. Ihana perhehetki. Mulla on niin kaikki muuttunut, koko elämä. Mun perhe sen kuin kasvaa ja mä loistan ja nautin joka henkäyksestä tämän perheeni parissa.
RM raahasi pari viikkoa sitten ekan satsin tavaraa luokseni ja menneen viikon torstaina tuli loput tavarat. Nyt Hän asuu täällä, mun luona. On illalla vieressäni ja aamulla kun herään. RM on tullut jäädäkseen ja mun sydän laulaa laulujaan. Kun RM:n loput tavarat tulivat, oli aika siirtää kaatsille mun vanhat loppuunkuluneet pyykinpesu, pari digiboksia, telkkari ym sälää. Oli mukava puuhastella yhdessä arkisia asioita. Illalla kun kaikki oli saatu tehtyä, asettua kainaloon ja katsella telkkua, jutella ja vain olla, hiljaa lähellä.
RM on aika kipeä, se varjostaa arkea. Henki salpautuu kun kuuntelen armotonta yskimistä. RM antoi kaikkensa itsestään irti muuttorumbassa ja nyt makaa kaikkensa antaneena ja kipeänä sängyn pohjalla. Huomenna pitäisi aloittaa työt uudessa rekkafirmassa. Sydäntä raastaa katsella, kun toinen meinaa tuossa kunnossa raahautua tuntemattomaan. Eikä työ tasan tarkkaan ole kevyttä kenttäkivaa, vaan ihan raadantaa.
Kyllä, luit rivien välistä oikein. En ole ollenkaan iloinen, että RM joutuu jatkamaan rekkahommia. Näen että mies on aivan naatti rekkahommiin. Muutakaan työtä ei löytynyt, joten tuon otti vastaan. Onneksi aikoo kuitenkin jatkaa työn etsimistä, löytääkseen sen oikean, mitä sitten haluaa tehdä.
Meille on tarjottu nyt jo montaa eri asuntoa. Olemme kaikki hylänneet, sillä ovat kahdenkerroksen rivareita. Ei uskalleta sellaiseen mennä, tän mun MäSän takia. Nyt tarjottiin ekaa yhden tason rivaria. Sitä kävimme katsomassa ja ihastuimme siihen. Sen haluaisimme. Mutta taas on monta monessa. Se on pieni kolmio. Niin pieni, että jos kummatkin teinit, Heviletti ja Turun käheäkurkkuinen ilolintu tulevat mukaan. Asunto on aivan liian pieni. Mutta jos vain toinen tulee, on se juuri sopiva. Kun kaikki nuoret on lentäneet pesätä, se on edelleen meille sopiva, kahdestaan. Saisimme ison makkarin, työhuoneen ja vielä yhteisen oleskelun tilan, olohuoneen. Keittiössäkin mahtuisi hääräilemään. Saunakin on, RM:n iloksi. Ite en niinkään sauno, mutta ehkä kun se olisi omassa asunnossa, sitäkin tekisi mieluummin.
Mutta Heviletti, sillä olisi armeija alkamassa heinäkuussa. Sen pitäs ehtiä asua omassaan 3kk niin puolustusvoimat maksaa sen vuokran, jollei ehdi, ei voi muuttaa omilleen ja silloin joutuu tulemaan mukaan. me mielellään otetaan, mutta nuoren tekee mieli jo omilleen. Tai sitten käheäkurkkuinen ilolintu? Jos se saa työpaikan valmistuttuaan Turusta, se jää sinne. Jollei, hän tulee tänne ja tilaa on oltava sitten hänellekin. Ilolinnunkin mieli halajaa omilleen, mutta siivet ei vältämättä kanna vielä. Liian monta pähkinää purtavaksi. Ei osata oikein aloittaa vyyhdin purkua, kun on liian monta liikkuvaa palasta ja jollei oikeassa järjestyksessä niitä lado paikoilleen, se palapeli ei ratkea.
Mutta onhan meillä nyt katto pään päällä, toisemme ja työpaikat ja elämä. Niistä nautitaan nyt.
