Juhlintaa

...ja päänsärkyä.

Oli serkkuni 30-vuotispäivät. Teemana oli 80-luku. Ihan mun vuosikymmen, sillä elin vilkkaat teinivuodet juuri silloin. Muistojen tulva ja fiilis valtasi koko pään ja kropankin. Oli suhteellisen helppoa löytää teemaan sopivat vaatteet. Pitsiset violetit leggarit, tiukka minihame ja yläosaan lyhyehkö musta isotoppauksinen jakkumallinen pusero. Korviin yli-isot sulkakorvikset ja tukka pystyyn. Siinähän se look sitten olikin.

Juhlissa oli järjestetty 80-lukuun sopivaa ohjelmaa ja musiikkia. Temppurata oli Mario bros-tyylinen. Piti kiivetä lavojen yli ja hypätä alas, kerätä kolikkoja ja hyppiä esteiden yli ja lopulta juosta maaliin.
Niin, tää mäsä aiheuttaa usein ylimääräistä ohjelmaa, sellasta plussaa. Selvennöksenä, olin tuolloin rataa suorittaessani selvinpäin. Mutta luulin todellakin olevani ketterä ja näppärä. Kiipesin lavalle ja ajatteli kevyesti hypähtää alas. Lopputuloksena rähmällään ruohikolla makaava naurava minä. Pikaisesti ryntäsi apuja paikalle, jotka hylkäsin. Mä nousen ihan ite ja juoksen matkan loppuun saakka.

Oli myös angry birds-piste. Siinä oli jättikokoinen liki kaksimetrinen ritsa, millä ammuttiin ammuksia kohti vihreitä tölkkejä. Piti tässäkin sitten antaa extra-näytös. Upeasti ja komeasti lensi tölkki ja kaatoi vihreän possun. (Olikin meidän joukkueen ainut kaato). Itse lensin pyllylleni nurmikolle. Taas ensiapujoukot pikaisesti paikalle...ei hätää, ylös vaan ja naurun kyyneleet silmissä.

Sitten tuli vakava hetki. Talon isäntä ilmoittaa, että 3:n omakotitalon päässä on meneillään ampumavälikohtaus. Olimmekin kuulleet sarjan ampumista muistuttavia ääniä. Eli emme kuulleet väärin. Pitää pysyä näkymättömissä talon takana. Etupihalle ei saa mennä. Poliisit ovat jo paikalla ja ovat luotiliivit päällä ja tilanne hallinnassa. Varmuuden vuoksi kuitenkin varovaisuutta. Lopulta näimme, että epäilty on pidätetty ja poliisitkin purkivat piirityksen ja ottivat luotiliivit päältään. Siirryimme talon etupuolelle, jatkoimme humppaamista ja tanssimme tölkit kädessä 80-luku vaatteet päällä. Jep. Poliisit hidastivat kohdallamme ja jatkoivat sitten matkaa. (Olimme kameroidemme kanssa aikamoisia paparazzeja. Mutta en saa nyt kuvaa esille, kamera jäi juhlapaikalle enkä ole saanut aikaiseksi hakea sitä.)

Seuravana oli vuorossa zumbaa! Tosin hiukan pelotti, että miten se näillä jaloilla sujuu. Sanoin isännälle, että nyt kannattaa hakea se ensiapulaukku. Ei sitä tarvittu. Zumbaan kykenin loistavasti, en yhtään hävinnyt terveille ja nuorille. Lanne heilui ja jalka nousi. (Siiderillä siis yhtään mitään osuutta asiaan...pah, olihan) Serkku-tyttöni on hyvin innostunut zumbasta, tainnut käydä kurssitkin ja on nyt zumba-ohjaaja itsekin. Hienon ohjelmanumeron siitäkin saimme.

Loppuillasta, "vanhuksien" poislähdettyä, nuoriso jatkoi bibbalointia. Tällainen ikinuori kun olen, jäin toki paikalle. Laulettiin vielä sing-staria. Todella epävireisesti, ihan sama. Ääni vain käheni illan mittaan. Sitten porukka alkoi vähenemään entisestään. Sanotaan että kun porukka pienenee, tunnelma tiivistyy. Näinhän siinä kävi. (muistakaa että muut olivat 23-30-vuotiaita ja minä 43, sekä eno joka jäi paikalle myös, 64).
Nuoret keksivät tämän leikin. Mutta enoni ja minä innolla mukaan. Piti kertoa mitä ekana ulkoista katsoo vastakkaisessa sukupuolessa. Vastauksia oli erilaisia. Itselläni on miehen käsivarret ja silmät. Monella oli lantion kaari, pylly jne...hämmästyin että rinnat jäi miehillä aika sivuseikoiksi? Tosin, jossain vaiheessa innostuin kuitenkin esittelemään rusketusraitani. Mutta en muuta. Oli nuorilla hauskaa kun tää "vanhus" oli kuin teini, taas.

Kello oli puoli neljä yöllä kun lopulta lähdin fillarilla kohti kotia. Matka sujui hyvin, humalasta huolimatta. (Viimeksi juonut itseni humalaan n. 6-7 vuotta sitten). Kun pääsin kotiin ja sänkyyn, muistin myös syyn siihen että en juo itseäni vahvaan humalaan. Sänky pyöri ympyrää. Yök! Aamulla alkoi päänsärky ja kamala väsy.

Mutta oli hauskaa!

Kiitos serkulleni mitä mahtavimmista bileistä!