Siis hä?

Nyt ei enää ymmärrä ei.

Kesäkolli oli jo kauniisti paketissa. Tai niin luulin. Olin päättänytkin näin. Eilen illalla sataa tekstaria missä pyytää mua sinne luokseen. No en mene. Kieltäydyin kerta toisensa jälkeen. Lopulta kolmannen kieltäytymisen jälkeen luovutti. Kunnes tänään soi ovikello. Siellähän se mies olla tönötti. Kahville kuulemma tuli. Niin, voihan sitä kahvitteluksikin sanoa jos sen kahvin juo kylmänä sitten joskus....kun ehtii.

Mä en enää kestä. Nyt mun on ryhdistäydyttävä ja pian. En mä voi näin jatkaa. Mulla on tuo typerämpääkin typerämpi MäSä, kiinni kuin täi tervassa. Alan olla tosi väsynyt. Olen valvonut öitä kuin teinityttö, kuvitellen että yhdet päikkärit korvaa kyllä valvotut yöt. No ei. Mutta ei tuo ole se syy miksi pitää ryhdistäytyä. Syy on se, että vaikkakaan en ole sitoutunut kumpaakaan mieheen. Koen silti toimivani moraalisesti väärin. Ei mua näin ole kasvatettu, ei.

Mulla on (ainakin oli) kunnon arvot. Mutta liha on heikko ja himot ne on hiirelläkin. (tosin tänään tuo meni nurinkurin, eli himoilla on hiiretkin). Mutta siis, ei tämä ole oikein. Koen tekeväni loppujen lopuksi väärin. Ketä kohtaan? Eniten itseäni. Mä saatan pian hajottaa itseni. Mun on päätettävä asiat toisen kanssa. Tiedän kyllä kumman valitsen. Mutta se että milloin, olisi syytä päättää. Eikä se välttämättä edes mene niin kuin kuvittelen. Voin jäädä ihan itsekseni nuolemaan näppejäni. Mutta se on sitten ihan oma vikani. Ketään en siitä voi syyttää kuin itseäni.

Niin, että mitäs nyt?
Kolli hyllylle ja katse tulevaisuuteen menneisyyden Miehen kanssa? Vai vieläkö olisi nurkan takana kolmas tyrkyllä? Ei! Miksi mun pitää nyt sählätä? Mulla olisi niin upea ihminen, Mies vierelleni. Miksi pitää huojua edes takas? Liha on heikko....aika huono syy.