Ei voida todeta...

Suomi, tuo protokollien, byrokraattien ja hierarkian maa. Tässä juttelin Heviletin kanssa syvällisiä, kumpikin omista asioistaan pimahtaneena.

Heviletti laitettiin intistä kuukautta aiemmin kotiin, koska kunto ei riitä. Sen totesi armeijan lääkäri ja kirjoitti Heviletille e-paperit. Eli passitettiin puoleksi vuodeksi kuntoutumaan, palaa takaisin inttiin sitten kesällä.
Noin kahden viikon kuluttua kotiutuksesta saapuu kotiin kirje jossa lukee, että asianne käsitellään esikunnassa, läsnäoloanne EI tarvita, sillä he ovat saaneet terveydentilastanne selvityksen jonka pohjalta ratkaisu voidaan tehdä, No, mitäpä sitä sitten turhaan sinne mennä. Ratkaisu on jo siis tehty. Kun käsittelypäivä oli, tuli ja meni, saapuu siitä viikon kuluttua kirje jossa sanotaan ;"Emme voineet tehdä terveydentilanne vuoksi päätöstä, olkaa hyvä ja käykää omalla lääkärillä hakemassa selvitys terveydentilastanne ja tulkaa sen kanssa XXXX päivänä varuskunnan lääkärin luokse, jossa asia voidaan ratkaista.

Siis mitä? Ensin oli selvitys, ettei edes läsnäoloa tarvita, nyt ei voida tehdä päätöstä kun ei ole tietoa terveydentilasta? Nyt jokin pissii ja pahasti.

Toinen esimerkki. Joudun hakemaan täydentävää toimeentulotukea hakeakseni kalliit lääkkeet apteekista. Laadin selkeän hakemuksen sossuun, laitoin kaikki liitteet mukaan. Sitten saapuu kotiin lisäselvityspyyntö jossa pyytävät vammaistukipäätöstä ja selvitystä lääkkeestä. Pyytävät hakemaan neurologilta lausuntoa kelaa varten, jotta tuo lääkkeeni saisi korvattavuuden. Haloo? Olin jo laittanut siihen, että se lääke maksaa yli lääkekaton verran, ja siitä joutuu ekalla kerralla maksamaan 610€. Olin laittanut lääkkeen nimen ja e-reseptin mukaan. E-kannasta näin, että ovat käyneet tietojani kurkkimassa.Joten tieto heillä lääkkeen kalleudesta kyllä oli.  Nyt laitan mukaan liitteen, jossa on päätös kelakorvattavuudesta, lääkkeen oikea hinta ennen mitään korvauksia 1940,75,kelakorvattavuuden jälkeen 1263,04 ,kelakorvattavuus 1.2.14 alkaen 35% Apteekki kuitenkin käyttää valtakirjaa ja asiakas maksaa lääkkeen ostaessaan "vain" 610€, eli lääkekaton verran. Ihan kuin tuo nyt voisi olla neurologin päätettävissä kuka saa korvauksen ja kuka ei. Ikinä en ole aiemmin törmännyt tällaiseen tietämättömyyteen. Olen ennenkin joutunut hakemaan toimaria MS lääkkeeseen, koskaan ei ole tarvinnut vääntää rautalankaa perusteita myöten.En oikein edes tiennyt, pitäisikö itkeä vai nauraa? Nauruksi vääntyi muutaman kirosanan jälkeen.

Seuraava, ehkä surullisin esimerkki. Ystäväni iso palaveri oli tänään sairaalassa. Ystävääni ei vieläkään voitu todeta kykenemättömäksi asumaan yksin kotona. Ystävälleni ei siis vieläkään järjestynyt turvallisempaa asumismuotoa. Vaikka minä ystävänä, omaiset ja kotipalvelu ja sosiaaliohjaaja olivat kaikki samaa mieltä, asiaa ei kuitenkaan edelleen voida todentaa. Kuullostaa uskomattomalta. Psykiatrinen taho alkoi siirtämään vastuuta pois itseltään, neurologille. No, tästä olen osittain samaa mieltä. Mutta psykiatrinen hoitaja mulkoili vihaisesti meitä kaikkia, kuin olisimme olleet vihollisia, emmekä ajamassa Ystäväni asiaa.

Nyt päädyttiin siihen, että tukitoimet nostetaan niin ylös kuin mahdollista. Kotipalvelu käy 3X päivässä. Siivojaa edelleen kerran kuussa tunnin kerrallaan, psykiatrinen sairaanhoitaja kerran viikossa. Toimintaterapeutti käy tekemässä kartoituksen Ystäväni toimintakyvystä. Alkaa opettamaan kaupassa käyntiä, miten ostokset tehdään jne...Ystävälleni tehdään lukujärjestys mitä noudattaa (tai sitten ei), siinä on laitettu suihkupäivät, kauppapäivät, tiskauspäivät, pyykinpesupäivät jne. Mutta kuka tuota valvoo? Tuskin kukaan, mutta se ei nyt tässä olekaan olennaista.

Kotipalvelu tehostaa käyntikerroilla havainnointiin, ei luota enää pelkästään Ystäväni sanaan, että pärjään kyllä. He katsovat että Ystäväni käy suihkussa, avustavat siinä. Katsovat että Ystäväni käy syömään, ennenkuin poistuvat ja tarkistavat että jääkaapissa on myös syötävää. Psykiatrinen puoli jatkaa samalla tavalla. Psyke-puoli itseasiassa pesi itsensä näppärästi irti tästä touhusta kokonaan. Kävi jopa kiivaan keskustelun kotipalvelun kanssa lääkityksestä. Oli melkoinen palaveri.

Nyt itseasiassa vain odotellaan, että jotain tapahtuu, jotta voidaan todentaa, pärjäämättömyys. Jouduimme tekemään omaisten kanssa tiukan päätöksen, että emme anna apua, kuin hädässä. Muuten Ystäväni alentunut toimintakyky ja pärjäämättömyys voi jäädä todentamatta, ja hidastamme prosessin etenemistä. Palaverissa siis karkeasti todettiin, että apumme on ollut loppujenlopuksi hidaste. Jos haluamme saada Ystäväni turvallisempaan asumiseen, on jotain pahaa tapahduttava. On jotain pahaa tapahduttava? Järkyttävää! Tässä on tapahtunut jo paljon kaikkea pahaa, mutta kun ei ole vielä kokeiltu kaikkia apumuotoja kotona, ei voida todentaa, että Ystäväni ei pärjää kotona tehostetun tuen kanssa. Nyt siis vain odotellaan sitä jotain pahaa tapahtuvaksi. Onhan olemassa se pieni toivo, että sitä ei tapahdu, mutta läheltä seuranneena en usko siihen, toivon kyllä.