Yhdessä eteenpäin.

Se on uusi huomen, eilisen maatamöyrivän jälkeen. Toki, eihän se alavire ollut vaan eilen, vaan oli kesänyt jo sen pari viikkoa.

Soitin illalla RM:lle. Oli vielä pakko palata aikaisemmin käytyyn keskusteluun. Olimme kumpikin nukkuneet (valvoneet) yön yli. Kumpikin tahoillaan pohtinut asioita. Kumpikin joutunut tahoillaan miettimään omaa osuttaan. Pääsimme yhteisymmärrykseen ja asetuimme samalle linjalle ja samalle viivalle ja nenä samaan suuntaan. Suunta on jälleen yhteinen, sekä opimme myös uutta toisistamme. Nyt opittu laitetaan muistiin, ja seuraavalla kerralla tämä sama asia ei enää ole ongelma. Kuinka huokaankaan helpotuksesta.
Mä opin sen, että kun hän on yliväsynyt, hän menee kuoreensa ja ulospäin ei saa annettua mitään. Mä taas en kestä epätietoisuutta ja käyn kimppuun kuin yleinen syyttäjä. Hyvä yhdistelmä? Tuppisuu ja kuulustelija?
RM on siis tehnyt nyt kolme viikkoa 60-70h työviikkoa, väsymys on siis täysin ymmärrettyä. Voi elämä, pitäskö lopettaa stressaaminen ja jatkaa elämistä?

Mitä hassua tapahtuikaan viime yönä? Kesäkolli, jolle olin laittanut sen viestin eilen aamuna. Se soitti mulle yöllä kahden aikaan. Oli palannut menoltaan kotiin ja pyysi mut luokseen. Siis keskellä yötä? No arvaatteko meninkö? Ei, käänsin kylkeä ja jatkoin unia RM ajatuksissa.

Siis huokaiskaa, ja jatketaan matkaa.

Suuret kiitokset kaikille kanssalukijoille, sekä niille jotka kommentin jätti tai täällä oikeassa elämässä mua lähestyivät. Tukenne on tärkeä. Halaus teille kaikille! Nyt lasken päiviä ensi viikonloppuun, silloin saan laskeutua armaan käsivarsille ja lämpöiseen ja pehmoiseen oloon.