kaunis maailma.

Työviikko vierähti kiireisissä merkeissä. Työviikkoon sisältyi myös EA-kurssin päivitys. On ajantasalla oleva EA1 kortti taas kolmisen vuotta. Pidän tärkeänä päivittää EA taitoja säännöllisesti. Varsinkin kun työ tarjoaa sen ilmaiseksi, kurssi suoritetaan illalla omalla ajalla. Oli hyvin hauska vetäjä, se nelituntinen vierähti nopeaan ja naurun merkeissä, vaikka aihe olikin vakava.

Erään aamuna oli äärimmäisen kaunis aamu. Aurinko paistoi, yöllä oli ollut pakkasta, maa oli huurteessa. Usva leijaili kaiken kauneuden yllä. Kuljen aamuisin edelleen oppilaiden koulukuljetuksen kyydissä. Ajamme aina sellaista reittiä, jossa kuljemme osittaisen maaseudun läpi. Peltoja, metsää, vanhoja maalaisrakennuksia. Sen aakeuden keskellä on aina parhaat usvat. Voihkin ja ähkin bussin kyydissä, nappasin kuvia liikkuvan bussin kyydistä, innoissaani kuin pikkutyttö uudesta pyörästä. Lopulta bussikuski pysäytti bussin ja sanoi "Tiivi, mene ulos sen kameran kanssa!". Ja niin kokonainen bussi pysäytettiin, oppilaat katselivat pellonpientareella pomppivaa avustajaa ihmetyksen vallassa. Oujee, ja mä olin intoa täynnä! Ihana, kaunis maailma!

Sain myös töissä tilauksen ylä-asteen valinnaisen kuvataidekurssin valokuvausosion pitoon. Menen tällä viikolla torstaina puhumaan ja antamaan vinkkejä vinkkelistä "kuvakulmat, valo ja varjo". Olen vetänyt näitä 2h pikakursseja ennenkin. Nyt on porukka vaihtunut joten voin vetästä samalla sabluunalla kuin edellisetkin. Pääsen siis vähällä vaivalla. Teen tämän siis vain hyvästä sydämestä, erillistä korvausta en saa. Pääsen toki luistamaan liikuntatunnista, se ei ole suosikkini. Mieluummin menen kuvailemaan ja kuvauksesta puhumaan.

On pitkästä aikaa viikonloppu ilman kullan kainaloa. On ollut alavirettä ilmassa. Myös MäSä nostattaut päätään. Jalat huterat, fatiikki (voimakas väsyminen) nostanut päätään. Kävin lauantaina kaupassa, pääsin autolla, takaisin bussilla. Kaupassa jaksoin juuri ja juuri kävellä ja ajatella. Ajatteleminen otti ehkä eniten koville. Pää oli kuin täynnä liisteröitynyttä kaurapuuroa. Onneksi oli lista. Ilman listaa olisi jäänyt puolet ostamatta. Nyt jäi vain 2 tavaraa kaupan hyllyyn joiden olisi pitänyt eksyä mun kotihyllyyn. Kaupan jälkeen raahauduin bussipysäkille jonne meinasin nukahtaa. (Oikeasti, en vaan leikisti). Lopulta pääsin kotiin. Kaaduin sänkyyn vaatteet päällä ja sanoin teinilleni, tyhjää kassit. Nukuin pari tuntia ja sain itseni revittyä ylös sängystä. Olin saanut ex-anopiltani sieniä ja omenoita. Ne oli pakko valmistaa väsymyksestä huolimata. Taioin meille herkullisen sienipiiraan. Tänään aion tehdä omenoista kaurapaistosta.

Ikävä, sen tunnen sydänalassani voimakkaana. Tänä vkl emme ole kullan kanssa tavanneet. Ei pysty eikä kykene tapaamaan joka viikonloppu, vaikka haluaisikin. Pientä mustasukkaisuuttakin on ollut sydämessäni. Musasukkaisuuden tunne on mulle hyvin outo. En ole mustasukkaista tyyppiä, eikä mulla edes ole syytä olla mustis. Jostain syystä olen silti. Erikoinen havainto itsestäni. Kaikki on hyvin ja luottamus kunnossa, miksi siis?

Meille tuli ensimmäinen asuntotarjouskin. Juuri sieltä, minne emme halua. Joten sen tyrmäämme. Odottelemme seuraavaa.

Tänään lähden katsomaan äidin kanssa "Puhdistuksen". Kirjan luin aikoinaan, enkä siitä mitään tajunnut. Nyt on nähtävä se elokuvana. Jos vaikka se lukemani avautuisi mulle. Sen jälkeen tulemme meille, syömään sienipiirasta. Joukkoon liittyy myös sisko pienen ihanuuden kanssa. Mun rakkaan siskonpoikani tulee kylään. Mä niin sitä pientä 1,3kk ikäistä vauhtipakkausta rakastan!