Käytiin keilaamassa, ja olin varannut meille hohtokeilaus ajan, 19-20. Innokkaina ryntäämme paikalle, ilmoittautumaan että paikalla ollaan. Keilahallin mies pyörittelee silmiään päässä, että siis nyt? No niin, nyt?
Ootettiin teitä kyllä jo tunti sitten...No eiiii. Ku siis aika oli nyt, siis 19-20, eihän kun olitte varannut sen 18-19. (tässä vaiheessa Kullanmuru ja poikani kaivavat kännyköitään esille, olin heille lähettänyt tekstarit siitä varatusta ajasta, yhtä hiljaa miehet laittavat kännykkänsä takaisin taskuihinsa). Minä jatkan vääntöä. Lopulta keilahallin mies sanoo, että he ottaa nyt syyt niskoilleen ja tarjoavat meille ilmaisen radan kahdeksalta. No siitä olin enemmän kuin tyytyväinen ja sovittiin niin.
Päätettiin miesten kanssa mennä sitten yhdelle jonnekin. Pojat sai valita paikan. Mentiin johonkin nuorisomestaan, joka oli siihen aikaan tyhjillään. Lukuunottamatta yhtä päihtynyttä mieshenkilöä jolla oli outo viehtymys nuoremman poikani tukkaan joka on pitkälle selkään saakka pitkä. Tämä mies tuli ihan mun pojan viereen, hellästi heilautti kädellään poikani hevilettiä ilmaan ja hymyili. Mä katoin monttu levällään, kuten muutkin. Katoin poikaani silmiin ja purskahdin nauruun. Samoin poikani. Siihen saapui baarimikko joka ohjasi tämän hiustenheiluttajamiehen ulos. Jäimme sinne ja joimme yhdet odotellessamme meidän uutta aikaa sinne keilahallille.
Baarisssa päätin katsoa minkä ajan oikein olin sopinut sinne keilahallille. Olin sen kalenteriin kirjannut ylös. Tässä vaiheessa näin miesten ilmeet. No jopas, heh. Se aika oli kuin olikin sovittu 18-19. Eli olin itse väärässä. Miehet sanoivat, että huomasivat mun erheen jo siellä keilahallilla. Ei viitsitty sanoa mitään kun mä olin niin varma asiastani. Eikä varsinkaan sen jälkeen kun olin saanut meille aikaiseksi ilmaisen peliajan.
Näin se köyhä pärjää.....
Pelaaminen oli hauskaa, tosin näillä pitkillä rakennekynsillä se ei ollut helppoa. Siitä huolimatta onnistuin voittamaan miehet. Hyvä naisvoima! Pelin jälkeen tiemme erkaantuivat. Heviletti lähti kaverilleen ja siilitukka kotiin nukkumaan. Seuraavana päivänä oli edessä taksivuoro. Me jatkettiin pelin jälkeen vielä matkaa yhdelle. Eipä mekään kauaan oltu, kun oli tiedossa ilta ihan kaksin kotona, kerrankin. Paikalla vain me kaksi.
Oltiin päivällä käyty katsomassa yhdessä ne talot, mihin meillä on asuntohakemukset vetämässä. Ulkoapäin kun katsoimme asuntoja, huomasimme iloksemme toiveemme olevan samanlaisia. Nyt ei voida kuin odottaa minkä asunnon saamme. Kävimme myös netissä läpi kaikki asunnot jotka on tarjolla ja laitoimme haun päälle vielä yhteen. Tosin, sitä emme mielellämme vastaanottaisi, mutta jos emme muuta saa, sekin kelpaa.
Joka kerta kun tapaamme, tunne syvenee.
3 kommenttia:
Erehdyksiä sattuu itse kullekin joskus, onneksi pelivuoro teille järjestyi! Kaukaisessa nuoruudessa keilasin, mutta nyt ei nivelrikolta enää onnistuisi. Keilausta on mukava katsella, kun joskus harvoin telkusta näkee. Syysterkkuja!
Kaikesta kirjoittamastasi huokuu nyt sellanen sisäinen rauha, vaikka ulkopuolella "hiukan" kinaatkin keilavuorosta =), että olen tosi iloinen puolestasi.
Kirjoitin edelliseenkin juttuusi kommentin ja se hävis johonkin fuckin bittiavaruuteen, toivotaan et saat tämän.
Kiitos Delilah. En ole kovin aktiivinen keilaaja, mutta hyvässä seurassa oli oikein mukavaa.
Muju, kiitos, sisälläni onkin rauha. Viimein. Nautin siitä täysin sydämin.
Lähetä kommentti