Matkailu avartaa.

Tulipa käyty Turkkusessa. Ihana reissu kullan luokse. Näin teinitkin pitkästä aikaa. Viimeksi näimme nuorten kanssa silloin kun olivat lapsia. Siis aivan liian kauan sitten. Sain tyttäreltä lämpöisen vastaanoton, ja pojalta hiukan varautuneemman. Mutta se olikin odotettavissa.

Vietettiin aikuisten kesken laatuaikaa. Kävimme syömässä ja sen jälkeen elokuvissa. Katsoimme "Tie pohjoiseen", ja voin suositella lämmöllä. Erittän upeat roolisuoritukset Veskulta ja Samulilta. Nauraa sai ja jossain välissä kyyneleenkin tirauttaa. Elokuvan päätteeksi kävimme vielä yhdellä ja lopulta kohti kullan kotia.

Seuraavana päivänä oli vuorossa kyläily kullan ystäväperheen luona, mut tavallaan vietiin näytille. Sieltä saimme vihreää valoa, sovin porukkaan hyvin ja viihdyin oikein hyvin.

Nopeaan meni aika ja oli jo sunnuntai ja kotiinlähdön aika. Hyppäsin Turusa junaan ja matkasin Pasilaan. Pasilassa oli junanvaihto ja siitä sitten kohti kotia. Näin lopulta tulevan junan jossa luki Tampere ja Riihimäki. Siis oikea suunta. Hyppy junaan ja matkaan. Hups, tuli hassu tunne, jokin ei nyt ollut kohdillaan. Missä on lipun leimauslaite? Kysyin takanani olevalta naiselta että onko tämä pika vai lähijuna. No pikajunahan se perskele oli! Siis olen totaalisen väärässä junassa, tosin suunta oikea, mutta se ei pysähtyisi Hyvinkäällä.

Tämä mulle sattunut kerran aiemmin, 21-vuotta sitten kun odotin esikoispoikaani. Silloin menin paniikkiin, nyt pystyin vain nauramaan. Ihan hysteerisesti. Junassa oli mennessäni vakavia ja totisia ihmisiä. Nauru alkoi tarttumaan tai ainakin hyhmyt ilmaantuivat ihmisten kasvoille. Olinpa tollo! 

Pohdiskelin mielessäni, että tämä pysähtyy takana olevan naisen mukaan Tikkurilassa. Pomppaan siellä pois junasta ja jään odottelemaan Tikkurilaan sitä junaa joka kulkee tämän junan jäljessä ja samaa raidetta. Hyppään sitten siihen junaan. Pohdin tätä ääneen ja sain hyväksyviä katseita ja kehuja siitä, kuinka lunkisti otin asian. Totesin että ei oo eka kerta, tuskin vikakaan! Hymyily levisi junanvaunussa. Lopulta juna pysähtyi Tikkurilaan, pomppasin penkiltä ja sanoin heipat ja toivotin kaikille hyvää matkaa. Junaan jäi nyt hiukan vähemmän totisia matkustajia.

Mua itteäni hihitytti edelleen, olin aivan hysterian partaalla. Olin tosi väsynyt, ja se lisäsi hysteriaa ja hihitystä. Asemalaiturilla sain kummastelevia katseita, niistä viis! Kun lopulta hyppäsin oikeaan junaan, oli jo pakko kaivaa kännykkä esille ja surffata facessa. Mun hihitys siten selittyi muka sillä, että näin kännykästä jotain hauskaa. hehheeh. Ei mua saa väsyneenä laittaa matkaan yksin!

Mutta ihan vakavaakin asiaa. Nyt on laitettu aso-asuntoon hakemus. Nyt sitten odotellaan yhteisen asunnon ilmaantumista. Kyllä, kultamurunen olisi valmis muuttamaan luokseni. Olen aika onnellinen ja käytin jopa R-sanaa viikonloppuna. Sitä sanaa en käytä kevyin perustein. Nyt se on sanottu.