sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Treffit

Kävin niillä sokkotreffeillä. Sitä ennen olimme käyneet s-posti kirjeenvaihtoa, siitä siirryttiin tekstareihin, ja lopulta puheluihin. Puhelun perusteella päätin uskaltaa tavata tämän miehen. Hänet nimeän Mrk:ksi. Mrk haki mut tästä läheltä, en halunnut paljastaa missä asun. Joten jolkottelin läheisen jäähallin parkkipaikalle perhoset vatsanpohjassa.Perhoset on hyvä merkki.

Pitkäperjantaina vähän kaikki paikat oli kiinni. Ei ollut monia vaihtoehtoja mihin mennä. Mentiin sitten Aabbarille kahville. Juttu luisti, sai mut nauramaan (pidän tätä taitoa suuressa arvossa). Haluan saada hymyn huulille, ja ihminen joka sen onnistuu tekemään, sellaisen seuraan hakeudun mieluusti uudelleen. Tämä mies erottui massasta edukseen. Oli elävä ja tunteva ihminen, avoin ja samalla salaperäinen. Tunsin hänen tutkailevan ajatuksiani puheitani, persoonaani. Samoin tietty tein mä. Sitten samalla yritti lukea että mitä toi musta ajattelee.

Positiivista oli myös se, että Mrk on älykäs. Keskustelu ei ollut pelkkää säistä puhumista. Vaan puhumista aika laajalla skaalalla, ehkä jopa poiketen ns. normaaleista treffeistä. Mrk tuntui jotenkin tosi tutulta, oli aika hämäävää. Ajatusmaailmassa oli sellaisia piirteitä, että tunsin olevani omalla maaperällä. Kuitenkin vähän varuillaan, en halunnut paljastaa itsestäni ihan kaikkea.

MS tuli puheeksi sillain vahingossa vaivihkaa. Olen menossa ens vkl tapaamaan kolmea mahtavaa naista, meillä kaikilla on MS, mutta yhdistävänä tekijänä myös tietynlainen poikkeuksellinen sinnikkyys, elää vaikka piruuttaan. Kerroin että ensi vkl emme voi tavata, olen silloin menossa Tampereen kautta Vaasaan. Kerroin ryhmämme elävän virtuaalimaailmassa, enkä ole vielä tavannut ryhmämme perustajajäsentä. Nyt näen hänetkin. Kysymys johti toiseen ja huomasin puhuvani MäSästä samalla tavalla kuin jos mulla olisi vaikka allergia. Yhtä kevyeen sävyyn. Tajuten jossain vaiheessa, että tää voikin olla toiselle iso asia.

Älysin sentään antaa puheenvuoron toisellekin ja tilaa kysymyksille. Lopputuloksena hyvä hyväksyntä. MS ei ole elämän keskiössä, vaan vain yksi osa minua. Joten se meni helposti.

Olemme olleet yhteyksissä viestein ja puheluin, ja tarkoituksena tavata tänään uudelleen. Eli ei huono, eka mies jonka tapaan sokkona, ja pääsee toiselle kierrokselle. En voi puhua ihastumisesta, mutta persoona kiehtoo mua. Yritän ottaa selvää lisää.

Isoina plussina tupakoimattomuus, vähänlainen alkon käyttö ja terveet elämän perusarvot. Joten katsotaan mihin saakka tämä vie.

Eilen illalla piti mennä KK:n luokse. Olin hankkinut kyydit ja kaikki, mutta armoton viiltävä väsymys astui kuvioon, fatiikki. Se imasin mut sängyn vetovoiman avulla nukkumaan. Jouduin perumaan menoni KK:n luokse. Uni voitti.

Nyt paistaa aurinko ulkona ja sisällä sielussa. Parvekelasitkin muuttuivat läpinäkyviksi. Muut ikkunat tarttis saman käsittelyn. Ei jaksa nyt, menen partsille nauttimaan auringosta. Pesen muut ikkunat toisella kertaa.




2 kommenttia:

Tiitsa ( Tuula Laakso) kirjoitti...

Kun jotain jäi väliin, niin putosin totaalisesti kärryiltä :)
Piti kelata blogia taaksepäin, jotta tajuaisi.
Onpa sinulle tapahtunut ja mitä vielä tapahtuukaan. Huh.
Kaikkea hyvää kevääseesi, on se sitten ihan mitä hyvänsä. =D

Unknown kirjoitti...

Tiitsa, en itekään ole kärryillä. Odottelen jännityksellä itsekin tapahtumia.

Hyvää kevättä sullekin Tiitsa.