Kevät, kevät, tuo elämän eliksiiri. Mulla on jokin vika aivoissa, tai ainakin se ylireagoi aurinkoon ja lämpöön. Ei negatiivisesti, kuten mäsillä yleensä,vaan positiivisesti. Mä herään eloon. Alan aistia ympäristöä joka hengenvedolla. Nuuskin keväistä ilmaa, tuoksuja (ne koiranpaskat kanssa). Astelen enemmän pää pystyssä ja enemmän suu hymyssä.
Mulle tarjottiin töissä mahdollisuutta tehd 2kk kahdeksan tunnin päiviä. Pohdin olisiko mulla voimavaroja siihen? Olen nyt tehnyt vain kuuden tunnin päivää, koska enempää en jaksaisi. Mutta rahalle olisi enemmän kuin tarvetta. Kesä tulossa, ja suunnitelmia ei voi tyhjän lompsan kanssa tehdä. Mä teen ensi viikon koeviikkona, miten sujuu. Sen jälkeen päätän sitten jatkoa. Voisi tiettu sopia ensin vaikka kahden viikon pätkästä ja katsoa taas tilanteen uudelleen. Meillä on vähänlaisesti avustajia jotka tekevät pitkää päivää. Kerho kuitenniin on auki neljään saakka. Nyt on monta pitkillä sairauslomilla ja kipeästi tarvitaan pitkän päivän tekijöitä lisää.
Mä en jäänyt tuleen makaamaan. Mulla on tänään sokkotreffit. Kaikkeen mäkin suostun, mutta syyttää voi kevättä ja aurinkoa. Niiden vika.
Tää oli liibalaabaa...kohan sain jotain täytettä blogiin, ettei seiso tyhjän panttina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti