Kyllä, kirjoitan kipeistäkin asioista, en kaunistellen vaan niiden omilla nimillä. Se tekee kipeää ja puhdistaa samalla. Hyvää terapiaa ja aivojen tuuletusta.
Olen kiitollinen että on lukijoita joita mun elämä kiinnostaa. Otatte osaa siihen lukaisemalla blogia, jättämällä merkin käynnistänne joko kommentilla tai klikkauksella. Se kannustaa kirjoittamaan lisää.
Olin viime viikon töistä poissa, kunnon flunssa kaatoi mut lepäämään. Taisin olla levon tarpeessa kaikin tavoin muutenkin. Harmitti tosin siksi, että mun läheisin työkaverini, ystäväni, luottoihmiseni oli viimeistä viikkoa töissä samassa paikassa. Kun syysloman jälkeen palaan töihin, ei häntä enää ole siellä. En tiedä ketään toista töissä, kehen voisin luottaa yhtä paljon. Ketään kelle voisin kesken työpäivänkin mennä purkamaan asioita, pelkäämättä niiden leviämistä koko taloon. Olen kuitenkin iloinen, että työkaverini otti rohkean päätöksen ja lähti lentoon. Työpaikkamme on kohtuullisen raskas tällä hetkellä ja monen työ on vaakalaudalla koulun alasajon edistyessä. Myös minun. Nyt en jaksa ottaa siitä paineita, elän ja teen työtä yhden päivän kerrallaan.
Nyt olen syyslomalla ja tämän viikon alussa kävimme RM:n kanssa kaksin Tallinnassa. Menimme auton kanssa laivalla ylitse, yövyimme yhden yön tallinnassa ja seuraavana päivänä takas. Oli hyvä saada olla kaksin, ei kenenkään maaperällä, ei kummankaan kotona. Yhdessä reissussa. Vaikkain flunssa edelleen päällä, ei vieläkään ole kokonaan ohi. Pian kaksi viikkoa flunssasteltu.
Tallinnassa tuli esille toinen puoli RM:stä. Luulin tuntevani hänet jo kiireestä kantapäähän, näiden kaikkien yhteisten vuosien jälkeen, mutta ei. Onneksi ei. Hänen kanssaan mulla on turvallinen olo. Mun ei tarvitse hallita kaikkia asioita, hän ottaa oman osansa kantaakseen. Mä sain olla ihan oma höperö itseni, ja hän luotsaa mua eteenpäin.
RM on edelleen hyvin väsynyt. Työ on aivan kamalan rankkaa, se otti Tallinnassa veronsa. Vaikka ilta ei pitänyt sisällään alkoholilla leikkimistä, lukuunottamatta saunajuomia, oli RM lopen uupunut. Kävimme illalla ensin hotellihuoneessa saunomassa, sitten menimme syömään eritäin hyvät pitsat, ja takaisin hotellille. Oli tarkoitus viettää yhdessä romanttista iltaa. Lopputuloksena mulla mitä kamalin pääsärky ja RM nukahti vaatteet päällä sängyn päälle. Olemme eläneet niin tiivistä yhdessäoloa, että jaksaminen lopahti. Mutta ei tuo haittaa, tärkeintä oli yhdessä vietetty aika ja rakkaus ja lämpö.
Takaisin tullessa naurulla ei ollut rajaa. Kaksi väsynyttä uupunutta matkaajaa. To DO-listan kohta 3 täyttyy koko ajan uudelleen ja uudelleen. Nauru, tuo ihana elämän eliksiiri.
Kun palasimme Tallinnasta, olimme yhden yön mun luona ja sitten ajelimme loppuviikoksi Turkuun RM:n luokse. Pääsin yhdeksi päiväksi istumaan rekan kyytiin ja sain kokea paikan päällä työn mitä rakkaani tekee. Ei hymyilytä, ei. Se on rankkaa. Vaikka mä vain istuin mukana koko päivän, olin aivan naatti kun pääsimme illalla kotiin. Mä neuloin, facebookkasin ja juttelin niitä näitä pitkin pitkää päivää. Otimme Tampereella hytissä unet, tai siis piti ottaa, mutta naurulla ei taas ollut rajaa. Kuinka rakastan kun saan nauraa rakkaani kanssa. Mutta ikävä kyllä tuo päiväunettomuus otti veronsa illalla. RM on tottunut nukkumaan päikkärit kun rekkaa tyhjennetään ja lastataan. Nyt mä sekotin rytmin. Illalla ei ollut taas romantiikasta tai vällyjen heiluttelusta tietoakaan. Mulla alkoi rakoilla kärsivällisyys. Aamulla olin turhautunut ja kiukkuinen. Eikä sitä voinut olla huomaamatta. Mua taas ahdisti ja en laskenut toista lähelle. Lopulta kyllä pyysin, että pidä musta kiinni. Siinä onneksi yksi asia johti toiseen ja toinen kolmanteen. Mun turhautuminenkin laski alas ja alkava päänsärkykin tiessään. Olen hyvin aktiivinen ja viriili, koen helposti torjumisen tunteen jos en ole tyydytetty niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Olen oppinut nyt olemaan rehellinen ja avoin. En pitele mykkäkoulua, tai vihoittele. Kerron mikä ahdistaa. Onneksi sekin asia lopulta järjestyi ja sain paremman mielen.
RM: sain myös tilaamaan itselleen ajan lääkäriin. Mielestäni hän on lievästi masentunut, eikä saa nukuttua juurikaan. Siksi on koko ajan väsynyt, aamusta iltaan ja illasta aamuun. Lääkäri määräsi RM:n viikon sairauslomalle, unta parantavaa lääkettä ja lepoa. Hyvä, nyt rakkaani saa levätä ja kasata itseään.
Olen myös lähentynyt RM:n nuorten kanssa. Silllä aikaa kun hän kävi lääkärissä, mä jäin nuorten kanssa kaksin. Kun kumpikin on jo lähes aikuisia, mä halusin ottaa härkää sarvista ja kävin juttusille nuorten kanssa.
Huomasin kuinka lämpöisesti he ottivat mut vastaan, sain kummankin avautumaan mulle, olemaan läsnä siinä hetkessä. Juteltiin heidän tuntemuksistaan tästä tilanteesta. Olihan heidän äitinsä mun rakkain ystäväni, ja nyt seurustelen heidän isänsä kanssa. Tytär sanoi jotain joka sulatti mun sydämen " Äiti olisi onnellinen että sä olet meidän isän kanssa, sä olet ystävä ja kiltti ja rakastat meidän isää". (19v, tyttö)
Menin suht sanattomaksi. Kiitin nuoria siitä että ottivat mut vastaan. Kerroin että en ole tulossa äidin paikalle, en leikkimään äitiä, en viemään isää heiltä pois. Tulen olemaan osa perhettä, mutta enemmän yhdistävänä tekijänä heidän ja isänsä välillä kuin etäännyttävänä. Sai myös pojan avatumaan, poika on hiukan kovempi luu. RM oli hämmästynyt siitä, että olen onnistunut kaivautumaan hänen lapsiensa sisään niin helposti ja nopeasti. Poika (17v.) jutteli mulle jopa ongelmistaan, opiskeluiden suhteen, päihteiden käytöstä ja sen lopettamisesta. Siitä mitä tapahtuu kun hän täyttää 18 kahden viikon päästä. Kuinka suurin vastuu on sen jälkeen hänellä itsellään. Sekin häntä ahdistaa. Lupasin tarvittaessa olla käytettävissä, jos niin haluaa. Kuten myös tyttärenkin käytettävissä. Tunsin suurta mielihyvää saadessani siltoja rakennettua.
Mulla on onnellinen olo. Mulla on hyvä elämä edessä. Ihania nuoria nyt neljä kappaletta. Omat ja RM:n nuoret.
Kun vain RM saa palasensa kasaan, on edessä onnellinen tulevaisuus. Onnea on jo nyt, mutta kun tämä pääsee täyteen kukkaan, en voi muuta toivoa. Olen taas onnellisen tähden alla.
Tallinnassa tuli esille toinen puoli RM:stä. Luulin tuntevani hänet jo kiireestä kantapäähän, näiden kaikkien yhteisten vuosien jälkeen, mutta ei. Onneksi ei. Hänen kanssaan mulla on turvallinen olo. Mun ei tarvitse hallita kaikkia asioita, hän ottaa oman osansa kantaakseen. Mä sain olla ihan oma höperö itseni, ja hän luotsaa mua eteenpäin.
RM on edelleen hyvin väsynyt. Työ on aivan kamalan rankkaa, se otti Tallinnassa veronsa. Vaikka ilta ei pitänyt sisällään alkoholilla leikkimistä, lukuunottamatta saunajuomia, oli RM lopen uupunut. Kävimme illalla ensin hotellihuoneessa saunomassa, sitten menimme syömään eritäin hyvät pitsat, ja takaisin hotellille. Oli tarkoitus viettää yhdessä romanttista iltaa. Lopputuloksena mulla mitä kamalin pääsärky ja RM nukahti vaatteet päällä sängyn päälle. Olemme eläneet niin tiivistä yhdessäoloa, että jaksaminen lopahti. Mutta ei tuo haittaa, tärkeintä oli yhdessä vietetty aika ja rakkaus ja lämpö.
Takaisin tullessa naurulla ei ollut rajaa. Kaksi väsynyttä uupunutta matkaajaa. To DO-listan kohta 3 täyttyy koko ajan uudelleen ja uudelleen. Nauru, tuo ihana elämän eliksiiri.
Kun palasimme Tallinnasta, olimme yhden yön mun luona ja sitten ajelimme loppuviikoksi Turkuun RM:n luokse. Pääsin yhdeksi päiväksi istumaan rekan kyytiin ja sain kokea paikan päällä työn mitä rakkaani tekee. Ei hymyilytä, ei. Se on rankkaa. Vaikka mä vain istuin mukana koko päivän, olin aivan naatti kun pääsimme illalla kotiin. Mä neuloin, facebookkasin ja juttelin niitä näitä pitkin pitkää päivää. Otimme Tampereella hytissä unet, tai siis piti ottaa, mutta naurulla ei taas ollut rajaa. Kuinka rakastan kun saan nauraa rakkaani kanssa. Mutta ikävä kyllä tuo päiväunettomuus otti veronsa illalla. RM on tottunut nukkumaan päikkärit kun rekkaa tyhjennetään ja lastataan. Nyt mä sekotin rytmin. Illalla ei ollut taas romantiikasta tai vällyjen heiluttelusta tietoakaan. Mulla alkoi rakoilla kärsivällisyys. Aamulla olin turhautunut ja kiukkuinen. Eikä sitä voinut olla huomaamatta. Mua taas ahdisti ja en laskenut toista lähelle. Lopulta kyllä pyysin, että pidä musta kiinni. Siinä onneksi yksi asia johti toiseen ja toinen kolmanteen. Mun turhautuminenkin laski alas ja alkava päänsärkykin tiessään. Olen hyvin aktiivinen ja viriili, koen helposti torjumisen tunteen jos en ole tyydytetty niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Olen oppinut nyt olemaan rehellinen ja avoin. En pitele mykkäkoulua, tai vihoittele. Kerron mikä ahdistaa. Onneksi sekin asia lopulta järjestyi ja sain paremman mielen.
RM: sain myös tilaamaan itselleen ajan lääkäriin. Mielestäni hän on lievästi masentunut, eikä saa nukuttua juurikaan. Siksi on koko ajan väsynyt, aamusta iltaan ja illasta aamuun. Lääkäri määräsi RM:n viikon sairauslomalle, unta parantavaa lääkettä ja lepoa. Hyvä, nyt rakkaani saa levätä ja kasata itseään.
Olen myös lähentynyt RM:n nuorten kanssa. Silllä aikaa kun hän kävi lääkärissä, mä jäin nuorten kanssa kaksin. Kun kumpikin on jo lähes aikuisia, mä halusin ottaa härkää sarvista ja kävin juttusille nuorten kanssa.
Huomasin kuinka lämpöisesti he ottivat mut vastaan, sain kummankin avautumaan mulle, olemaan läsnä siinä hetkessä. Juteltiin heidän tuntemuksistaan tästä tilanteesta. Olihan heidän äitinsä mun rakkain ystäväni, ja nyt seurustelen heidän isänsä kanssa. Tytär sanoi jotain joka sulatti mun sydämen " Äiti olisi onnellinen että sä olet meidän isän kanssa, sä olet ystävä ja kiltti ja rakastat meidän isää". (19v, tyttö)
Menin suht sanattomaksi. Kiitin nuoria siitä että ottivat mut vastaan. Kerroin että en ole tulossa äidin paikalle, en leikkimään äitiä, en viemään isää heiltä pois. Tulen olemaan osa perhettä, mutta enemmän yhdistävänä tekijänä heidän ja isänsä välillä kuin etäännyttävänä. Sai myös pojan avatumaan, poika on hiukan kovempi luu. RM oli hämmästynyt siitä, että olen onnistunut kaivautumaan hänen lapsiensa sisään niin helposti ja nopeasti. Poika (17v.) jutteli mulle jopa ongelmistaan, opiskeluiden suhteen, päihteiden käytöstä ja sen lopettamisesta. Siitä mitä tapahtuu kun hän täyttää 18 kahden viikon päästä. Kuinka suurin vastuu on sen jälkeen hänellä itsellään. Sekin häntä ahdistaa. Lupasin tarvittaessa olla käytettävissä, jos niin haluaa. Kuten myös tyttärenkin käytettävissä. Tunsin suurta mielihyvää saadessani siltoja rakennettua.
Mulla on onnellinen olo. Mulla on hyvä elämä edessä. Ihania nuoria nyt neljä kappaletta. Omat ja RM:n nuoret.
Kun vain RM saa palasensa kasaan, on edessä onnellinen tulevaisuus. Onnea on jo nyt, mutta kun tämä pääsee täyteen kukkaan, en voi muuta toivoa. Olen taas onnellisen tähden alla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti