lauantai 3. marraskuuta 2012

To Do nro 8.

Nyt mittari täyttyi. Pääsin suorittamaan TO DO-listan nro 8.
Oli taas pitkä piinaviikko töissä. Oli perjantai ja mulla väsy päällä. Kotiin teki mieli, oma kultakin on taas täällä. RM kuitenkin oli mun isän luona mun työpäivän ajan ja olin itse luvannut mennä äidille laittamaan uuden modeemin kiinni. Jouduin kuluttamaan aikaa Willassa Willailemalla. Willailu nyt oli ihan mukavaa, näin pari tuttuakin. Ostin sukkia ja puseron. Sitten pitikin lähteä äidille lompsimaan.

Huomasin kuitenkin että onkin vessahätä ja äidille sen verran pidempi kävelymatka, että päätin poiketa ennen kävelyyn lähtöä vessaan. Vessaan oli jonoa ja päätin jäädä vessan ulkopuolelle odottamaan että jompikumpi luukuista vapautuu. Siihen ryntää takaani nainen kovalla vauhdilla, avaa vessan oven ja sattumalta juuri sillä hetkellä vapautuu myös toinen vessoista. Nainen ryysii kovalla vauhdilla kohti ovea. Meinaan työntä jalkani eteen ja kampata naisen. Väsymys painaa, selkää särkee, rakko ratkeaa ja joku kehtaa ryysiä mun ohi!
Napautan naiselle, että olin tässä ulkopuolella jonossa kun sisällä on kumpikin vessa käytössä. Hän tokaisee mulle kiukkuisen töykeästi "Mitä sitten täällä ulkopuolella seisoskelet? Mene vessaan siitä!" No minähän menen ja nopeaan, jotain urputtelen naiselle ja hän urputtaa takaisin. "Minä ainakin haluan vessaan"

Käyn vessassa, liruttelen ihan rauhassa, hitaasti nautiskellen, kierosti hymyillen. Toinen vessan luukku pysyy varattuna, siitäkin hyvilläni. Odota nainen, odota. Nainenkin jäi ulkopuolelle odottamaan, ihan kuten minäkin, ei tullut ahtaaseen vessaan odottamaan luukkujen vapautumista. Pesen kätenikin vielä yhtä hitaan nautinnollisesti, ihan kiirehtimättä. Kieroutunut väsynyt mieleni nauttii ja hymyilee kieroa hymyään.

Lopulta olen valmis, menen vessasta ulos leveästi hymyillen ja sanon naiselle "Oikein hyvää perjantaita sinullekin." Hän vastaa, juu kiitos. Jatkan matkaa kieroutuneen hyvillä mielin. En tällä kertaa vain alistunut, hymyillyt ja niellyt. Mä hymyilin ja annoin takas. Hah!

Eli TO DO-lista ja nro 8. Ole itsekäs ja sano EI!



1. Auta täysin tuntematonta pyytettömästi.
2. Sano joka päivä vähintään 2 kiitosta. (viikon ajan)
3. Naura sydämestäsi vedet silmissä. 18.10.12
4. Anna itsellesi kerran päivässä anteeksi. (koko elämäni ajan.)
5. Ota joka päivä kuva jostain tärkeästä, kauniista, merkityksellisestä. (yhden viikon ajan)
6. Anna anteeksi ja unohda.
7. Pyri tuottamaan iloa toisille ihmisille.
8. Ole itsekäs ja sano EI.   2.11.12
9. Ole epäitsekäs ja sano KYLLÄ.
10. Ole yksi kokonainen päivä valehtelematta, edes valkoista valhetta. (tämä on vaikeampaa kuin voisi kuvitella)

2 kommenttia:

muju62 kirjoitti...

Hienoa toimintaa :)

Olen itse sellainen "piilokiero" et nautin just tollasista tilanteista. Vuosi sitten olisin kiltisti odottanut ja ollut pahallapäällä loppupäivän, nykyisin olisin toiminut kuten sinä. Paitsi et oisin ollut nopea eli vielä on mulla opittavaa =)

Pikkuhiljaa sun listaasi tulee lisää ylivetoa, mukavaa.
Nyt paistaa aurinko ja mieli on hyvä vaiks kylki kramppas taas aamulla ja jalat on ko keitettyä spagettia, mut paskaaks täs ko on saikulla :)
Aurinkoista päivänjatkoa sullekin, mukava lukea tätä sun blogiasi...

Unknown kirjoitti...

Mukavaa muju, kun jaksat aina olla kannustava ja kirjoitella.

meidät joskus kyllästetään elämässä positiivisella asenteella. Nyt ei huvittanut, halusin olla inhottavan kiero ja nauttia siitä.

Koitappa jaksella spagettikinttujesi kanssa, sympatiseeraan. Itellä vähän sama tilanne. :/