lauantai 24. marraskuuta 2012

Piti vaan levätä.

Siis piti.

Mutta sisko etsi itselleen seuraa viihteelle. Ei onnistunut kavereistaan löytämään, joko töissä tai kiinni pienen lapsen kanssa. Mä armollisesti tarjouduin lähtemään mukaan. Meillä ikäeroa on 16-vuotta. Mutta ikiteininä kun olen päättänyt pysyä, se ei juurikaan näy. Joten iso-sisko kelpasi seuraksi.

Päätettiin sitten lähteä pienellä budjetilla, kummallakaan varaa mihinkään isoon. Mä menin bussilla keskustaan, sisko pyörällä. Oli mukana sidukkaa ja mulla mango-likööriä. Etittiin mukava  paikka mihin saadaan pyllyt asetettua ja pohjia juomaan. Kamala, ihan ku oisin joku pahimman luokan alkkis? En oo. Mutta nyt on osunut sellanen jakso elämään, että olen irrottanut liian sitovista kahleista, viimein siihen on mahdollisuus. Ei suuria kotivelvotteita, olen vapaa liikkumaan.

Mutta siis haettiin mäkkäristä pepun alustat ja istuttiin kivetykselle istumaan ja turisemaan. Mietittiin seuraavaa liikettä, mihin mennä. Vaihtoehtoja oli useita, ja päädyttiin ehkä siihen paikkaan mihin vähiten sovelluttiin ikämme puolesta. Se oli 18-20 paikka. Ei meidän ikäisten. Mutta siellä oli halvat drinksut, joten nappailtiin siellä muutamia  paukkuja.

Sitten tanssijalkaa vipatti, musiikkia maestro! No, kysyin taksikuski-pojaltani että mikä olis se meidän paikka minne mennä? Vastaus tuli kuin tykin suusta, Hopis. Se tietää kyllä minkälaista porukkaa kuljettelee paikasta toiseen taksilla. Luotimme sanaan ja se kannatti. Hopiksessa soi tanssimusiikki, meidän makuun. Se oli ennen humppapaikka, ei enää. Nyt se on nuorten ja aikuisten paikka, aikuisten disco ehkä eniten.

Mulla oli lähtiessä jalat tuusana, mutta ne virkisty sitä mukaa kun hiprakka nousi. Selvisin ilman apuja korkeilla koroilla ja tanssien. Meillä oli meinaan mukavaa. Eka kerta kun ollaan siskon kanssa kaksin humpalla. Ei taida jäädä vikaksi kerraksi.

Taksikuski-poika oli kanssa humpalla. Toisessa paikassa kylläkin. Mutta oltiin sovittu että tullaan samalla taksilla kotiin, sama matka kun on. Uskokaa tai älkää, mä jouduin melkein anomaan lisäaikaa, se halus aikasemmin kotiin ku mä! No, mutta taivuin ja menin taksijonoon siskon kanssa ja siinä oli Siilitukka kaverinsa kanssa. Mä en ollut ihan selvä, eikä siskokaan. Juteltiin muiden taksijonossa olijoiden kanssa, ja mä en välttis niin äitimäisesti, vaan silleen kun ihminen on viihteellä.

Kuulin kun se Siilitukan kaveri sanoi Siilitukalle "Taitaa olla sun elämäsi tähtihetkiä?" Tarkoittaen tietenkin taksin jonotusta sekopäisen äidin kanssa.

Oli ihan älyttömän hauska ilta. Meinasin yöllä soittaa kännipuhelun RM:lle, mutta sisko onneksi sai mut luopumaan ajatuksesta. Laittelin vaan aamulla viestiä että kaikki hyvin ja soittelin sit iltapäivällä kun humalatila muuttui krapulaksi. Joo, olin aamulla vielä huppelissa kun käytin piskin pihalla. Hig. Krapula esiintynyt tänään janontunteena ja pienenä vapinana. Otsatukkaa särki aavistuksen aamulla. Burana auttoi.

Ens viikonloppuna on työpaikan pikkujoulut, ja sitten en bibbaloi enää. Nyt on liikaa jo tullut bibbaloitua, ihan liikaa. Onneksi RM saapuu mun luokse jo torstaina, ja tulee mukaan mun puolivuotis-neurologi-tsekkaukselle. Ekaa kertaa ikinä mulla on siellä mukana kumppani. Mua jännittää. Koskapa se tarkoittaa sitä, että se mies haluaa seisoa mun rinnalla, tässäkin asiassa.

Nyt menen sohvan pohjalle, jossa koko päivän olen viettänyt. Huomenna ehkä siivoan, tai sitten en.

2 kommenttia:

Delilah kirjoitti...

Tiivi, on ihanaa, että olet löytänyt Hänet rinnallesi ja tunnet olosi turvalliseksi. Lämpimästi toivon teille kaikkea hyvää.

Unknown kirjoitti...

Kiitos Delilah!