aatshiih.

Voihan räkä.

Mä luulin että töissä loppuviikon ylimääräinen rasite sai mut niin totaalisen väsyneeksi. Mutta ei (onneksi tai sitten ei) ehkä kuitenkaan. Pe-la välisenä yönä alkoikin kurkkukipu, lauantai-aamuna nousi hitaasti ensin lämpö ja kiihtyvällä vauhdilla kuumeeksi saakka.

Ja taas nousee esille typerä MäSä, Se ei tykkää yhtään kun kehossa on jossain kohtaa tulehdusta. Vei multa eilen jalat alta, kävely oli horjuvaa ja huojuvaa. Käsistä lähti tunto ja väsymys kaatava. Se kaatoikin mut sänkyyn koko päiväksi. Jossain välissä sain kuitenkin aikaiseksi tehtyä heviltille ruuan ja pestyä koneellisen pyykkiä. Naapuri ulkoilutti koiran, omat jalat ei kantaneet. En jaksanut edes jutella puhelimessa RM:n kanssa kuin pienen hetken. Silmät plumpsuivat kiinni koko puhelun ajan. Sain muistaakseni osakseni rakkautta ja sympatiaa.

Eilinen on siis pelkkää usvaa. Tänään aamusta parempi olo. Kuume tiessään, tilalla tai edelleen jäljellä raastava kurkkukipu. Tänään olisi ollut Forever-kutsut iltapäivällä. Taitavat jäädä välistä,  turha mennä muita tartuttamaan.

Suunnittelin nyt hiukan parempana hetkenä meneväni suihkuun ja ehkä saan tehtyä kotonakin jotain. Jos kuume lähtee nousuun, huomenna menenkin lääkäriin, en töihin. Tauti on taitettava. Tosin flunssa taittoi kamelin selän. Kameli kerää kyttyränsä ja koitaa hoitaa itsensä kuntoon. Syyslomaan viikko aikaa ja koko viikko olisi tarkoitus viettää yhdessä oman kullan kainalossa.

Hiukan väsynyttä kirjoittamista, ei jaksa väkisin nyt mitään vääntää. Se on moro!