Taas pitkä tauko kirjoittamisessa. On pitänyt jo monta kertaa, mutta ei vaan ole ehtinyt rauhassa keskittymään ja suoltamaan tekstiä. Reissuväsymys ja työväsymys ja kellojen siirto vaikuttaa yhä.
Meillä oli oman pienen salaseuran tapaaminen. Tapaamista on suunniteltu kauan, pitkien välimatkojen ja muun elämisen takia siirtynyt ja siirtynyt. Nyt osui kohdilleen kaikille.
Mä lähdin junalla täältä, menin Tampereelle ja sieltä hyppäsin hevosvarkaan kanssa pillittäjän kyytiin. Näitä termejä ei voi ymmärtää kuin se, joka on sisäpiirissä. Mä olen sitten manipuloiva narsisti. Mutta matkamme pää oli Vaasassa hyväsydämisen emännän luona. Meitä oli siis matkalle lähdettäessä ryhmässä jäseniä neljä, takas tullessa oli ryhmä, tai salaseura saanut yhden uuden jäsenen. Nyt ryhmäkoko on maksimissaan. Se viimeinen jäsen löytyi Laihialta.
Täytyy varmaan alkaa kehittelemään jotain salaista kädenpuristusta, jotta salaseura saa mystisyyttä lisää.
Niin, ennenkuin pääsimme matkaan, kuskimme, sen pillittäjän, kännykkä tilttasi. Kännyssä oli navigaattori. Yrityksistä huolimatta emme saaneet kännyä toimimaan. Tajusi joku meistä (en ainakaan mä, olin tuolloin vielä koomassa työviikon jälkeen), että tässä kauppakeskuksessa on Soneran, vai oliko Saunalahden?,kauppa. Liikkeen nimi ei ole oleellinen. Tomerat kanssamatkustat lähtivät liikkeeseen huollattamaan puhelinta. Parilla napin painalluksella saivat kännyn toimimaan ja matka saattoi alkaa. Tässä kommellus nro1.
Pääsimme hyvin ja ehjänä perille Vaasaan. Matka taittui mukavasti aurinkoisella säällä ja liikennettäkin oli olemattomasti. Vaasassa meitä tervehti ekana kolmen koiran kopla. Vaasan hyväsydäminen emäntä sanoi tuosta riehasta, että ne haukkuu sydämiä. Sydämiä oli ilmassa siis paljon.
Eka ilta meni siinä sydämellisen emännän luona. Syötiin kevyttä iltapalaa, juteltiin ja naurettiin paljon. Olin tavannut livenä jo kaikki muut, paitsi tuota hevosvarasta. Nyt sain tavata kaikki. Olemme luonteiltamme, taustoiltamme erilaisia, mutta silti niin samanlaisia. Se yhdistävä tekijä on MS. No, senhän jo kaikki tiesikin. Turhaa toistoa. Saatan silti toistaa vieläkin, en lupaa mitään.
Nukkumapaikaksi saimme lasten/vierashuoneen. Kaksi pääsi kerrossänkyyn, ja yksi lattiapaikalle. Ekan yön mä nukuin lattiapaikalla. Hevosvaras ja pillittäjä nukkuivat kerrossängyissä.
Hyvin valvotun yön jälkeen heräilimme seuraavaan päivään. Syötiin rauhalliseen tahtiin aamupalaa, käytiin pienellä kierroksella lähimaastossa. Kolmen sydämiä haukkuvan koiran kanssa. Tosin, ne söi aimoannoksen maassa lojuvaa hevosen kakkaa. Näytti olevan varsin herkullista, yöh.
Me kaikki neljä lähdettiin ajelemaan kohti Laihiaa, tapaamaan vielä yhtä kohtalotoveriamme. Kun pääsimme perille, olimme niin täpinöissämme, että ponkasimme autosta ulos, unohtaen yhden olennaisena asian, josta tulikin kommellus nro2.
Ennen sitä kerron kuitenkin, että saimme luksusluokan vastaanoton. Ihana pirteä Laihian emäntä oli valmistanut meille kanaa ja kasviksia uunissa, tarjolla viiniä ja ja jälkiruuaksi herkullinen suklaakakku. Ihan ähkyinä, onnellisina ja tyytyväisinä oloomme istuimme ja litkuttelimme viiniä maltillisesti. Keskustelimme elämisestä, olemisesta, lentämisestä, ja kaikesta muustakin mahdollisesta maan ja taivaan välillä.
Itse koin suunnatonta onnellisuuden tunnetta juuri tuolla hetkellä. Tässä on se mitä olin kaivannut, näitä ihmisiä, tälläistä yhdessäolemista. Mulla on paljon tuttavia, kavereita ja ystäviäkin. Osasta olen vieraantunut todella kauas ajansaatossa. Ei siksi, että olisimme riitaantuneet. Elämä vaan muuttuu ja huomannut että myös ystäväpiiri muuttuu sen mukana. Ne läheisimmät ystävät nuoruudesta on ja pysyy edelleen.
Olen kaivannut tällaista yhdessäoloa. Hyvää ruokaa, seurustelua, oleilua naisporukalla. Koin onnellisuutta.Ainut harmitus oli se, että asumme kaikki niin kaukana toisistamme, että tällä porukalla emme voi tavata useasti. Toki olemme yhteydessä koko ajan salaseuramme kautta, mutta livenä kaikki saa uuden ulottuvuuden. Mukaan tulee kokonaisvaltainen kokemus olemisesta. Tuoksut, äänet, elekieli jne. Nämä kaikki täydentää ystävyyttämme.
Nyt palaan siihen hetkeen kun saavuimme Laihian emännän luokse täpinöissämme. Kuskimme oli unohtanut kääntää autosta valot pois. Luonnollisestikin akku tyhjeni eikä auto enää käynnistynyt. Laihian pirteä emäntä heitti otsalleen otsalampun ja säntäsi etsimään apuja auton lataamiseen. Pari vehjettä löytyikin, mutta multa turha kysyä mitä ne oli. Ehdittiin soittaa hätiin yksi mieskin, joka saapui paikalle neitoja pelastamaan mukanaan akkukaapelit. Emme kuitenkaan välittömästi toimineet toivotulla tavalla, ja aavistuksen turhautunut mies poistui paikalta ja jatkoimme itseksemme toimimaan. Saimme kuin saimmekin sen vehkeen kiinni ja se alkoi lataamaan akkua.
Menimme sisälle vielä pariksi tunniksi, ja söimme iltapalan odotellessa. Uskaltauduimme käynnistämään autoa parin tunnin päästä ja virta riitti käynnistykseen. Pääsimme lähtemään takaisin kohti Vaasaa, umpiväsyneinä, tai ainakin mä. Aika suoriltaan painuimme nukkumaan. Tällä kertaa mä menin kerrossängyn alasänkyyn, vaihdettiin hiukan paikkoja.
Yön nukuin kuin uppotukki. Huonekaverit eivät nukkuneet lainkaan niin hyvin kuin mä. Mikä on itseasiassa harvinaista. En yleensä nuku hyvin kuin omassa kotona ja omassa sängyssä. Tuo unenmäärä kertoi suoraan mun väsymyksen syvyydestä.
Aamulla kun heräilimme oli vuorossa kommellus nro3. Sängyt oli suunniteltu lasten käyttöön, ei aikuisten. Vaikka ylhäällä nukkuikin kevyt aikuinen nainen, niin sänky ei kestänyt sitä että paino keskittyi hetkeksi vain yhteen kohtaan. Yksi sängynpohjan poikkipuista katkesi, se joka oli suoraan mun yläpuolella. Äkkiä nostin käteni ylös ja työnsin hevosvarasta takamuksesta ylsöpäin. Patja ja takamus lähentyi mun päätä uhkaavasti. Onneksi ei sattunut ketään, eikä sieltä suoraan alas pudonnut. Tuli talon isännälle iltapuhdetta kun korjailee sänkyä.
Sanotaan että ei kahta ilman kolmatta. Hyvä että viimeinen kommellus sattui tuossa, kotimatkalle ei jäänyt enää kommelluksia. Kotimatka sujui lumisateessa, mutta muuten hyvin.
Oli mieltä virkistävä viikonloppu. Kun tilaisuus koittaa on otettava uudelleen samalla poppoolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti