maanantai 15. huhtikuuta 2013

Uusi elämä vaatii uuden alun.

Toistan tätä kuin mantraa. Mulla on uusi elämä, uusien ja vanhojen ihmisten kanssa. Vaikka suhde RM:n kanssa ei kestänyt, mun uusi elämä jatkaa elämistään. Mä sinä mukana uudistun mielelläni.

Meillä on töissä todella haastava tilanne edessä. Henkilökuntaa karsitaan rankalla kädellä. Saisin jäädä sinne töihin, mutta epäilen etten jaksa tehdä sitä työtä, koska työ muuttuu vähenevän henkilökunnan takia raskaammaksi. Tein radikaalin päätöksen ja laitoin työpaikkahakemuksen liikkeelle. Haluan muutosta, myös työhön.

Olen koulumaailmassa ollut 12-vuotta ja koen, että sen suurimmat haasteet olen nähnyt ja paljon itsestäni antanut. Työstäni pidän edelleen, mutta on silti ehkäpä muutoksen aika. Tai ainakin siihen olis nyt oiva tilaisuus. Lähtö tuosta koulusta tulisi kuitenkin viimeistään vuoden päästä, jokatapauksessa. Nyt eteeni pomppasi internetin ihmeellisestä maailmasta ihanteellinen työ mulle. Edelleen sosiaalista toimintaa, mutta nyt aikuisten kanssa. Se olisi kaipaamaani vaihtelua. Työ olisi rauhallisempaa tahdiltaan ja vähemmän meteliä. Eikä tarvitsisi ponkaista satasella kenenkään perään, ei näillä jaloilla.

Hakuaika tuohon työhön päättyy 22.4, sitä odotellessa. Toivokaa parasta, että pääsen haastatteluun saakka. Työhakemuksen eteen on ainakin tehty runsaasti töitä, monen ihmisen voimin. Taisipa olla lopulta kuuden ihmisen työn yhteistulos. Kiitos osallisille, ja kiitän vielä enemmän jos sen työn saan.

Äsken kävi siilitukka ja pomppu ja pieni Prinsessa pikaisesti kylässä. Siilitukka on irtisanonut oman asuntonsa ja muuttaa kokonaan Pompun luokse asumaan. Mun Siilitukalla on ihana pieni oma perhe.
Täällä oli myös mun isä ja sen vaimo ja poika. Tää mun velipuoli, avioliiton kautta, ostaa Siilitukan irtaimistoa, kun se "velipuoli" muuttaa kanssa omilleen asumaan. Saadaa tavaraa kiertoon. Sitten sen "velipuolen" huoneen tavarat tulee Heviletille, päivitetään Heviletinkin huonetta ajantasalle. Heviletin huoneessa olevat tavarat menevätkin sitten poltettavaksi mun isän luokse maalle. Niiden viimeinen määränpää lähenee.
Tavara todellakin kiertää! Kunnon kierrätysmeininkiä.

Pompun pieni Prinsessa yllätti mut tänään täysin, se halas mua, tai no se ei yllättänyt, vaan se että sain suukon! Prinsessa ei kuulemma niitä suukkoja jakele ihan kelle vaan, olen siis melkosen ylpeä tuosta pususta!

Huomenna on päänpäivityspäivä, eli kampaaja.







2 kommenttia:

Maria kirjoitti...

Ohoo! Onnea työnhakuun, toivottavasti tärppää!

Unknown kirjoitti...

Kiitos Mymskä! Olisi syytä tärpätä. :)