Kaunis sydän.

Kaikki sydänsarjan tutkimukset on nyt tehty. On ollut EKG, sydänrasitus ja sydänultra ja kardiologin vastaanotto. Kaikki tutkimustulokset on olleet normaaleja. Viitteitä sydämen sairauksista ei ole näkyvissä, vaikka rytmäreistä kärsinkin. Kardiologin mukaan sydämen seinämät olisivat paksuuntuneet jos mun rytmärit olis sitä pahaa laatua. Mutta sydän oli kardiologin mukaan kaunis, tässä kohtaa mä hörähdin. Niin, ja terve. Kaikki hiippa ja piispa ja mitkälie-läpät toimi hyvin. Virtaukset oli normaaleja. Yhtään rytmäriä ei tullut, sydän pompsotti vakaasti eteenpäin.

Mä kyllä luulin siinä kyljelläni maatessani nuoren komean sydänlääkärin paljasta rintaani kopeloidessa, että pakkohan tosta nyt on jokin pomppu tulla näkyviin. Sellanen spurtti nyt ainankin. Mutta ei, sydän käyttäytyi hillityn rauhallisesti, ei pettänyt mua. Olin jäätävä.

Tuon tutkimuksen jälkeen kaikki onkin edennyt pikavauhtia. Sairaalalta sydänosastolta soitettiin ja varattiin mulle vuodepaikka Gilenyan aloitusta varten. Mulla kuitenkin edelleen käytössä beetasalpaaja, ja Gilenyan ja Beetasalpaajan yhteyttä ei tunneta tarkasti, tai oikeastaan ollenkaan. Kukaan ei ole koskaan aiemmin käyttänyt betasalpaajaa Gilenyan kanssa. Olen siis tässä kohtaa ainut laatuani. Ei edes silloin kun lääke oli vasta tutkimusvaiheessa.

Muilla Gilenya aloitetaan neuronpolilla kuuden tunnin tarkkailussa sydämen sykkeen madaltumisen vuoksi. Kun kaikki sujuu hyvin sen kuusi tuntia, pääsee kotiin. Mä menen sairaalaan Telemetria-osastolle 24 tunnin tarkkailuun ja olen koko ajan piuhoissa kiinni. Ennen osastolle menoa pitää käydä ottamassa iso kasa labroja, noin kahta viikkoa aiemmin. Aika jo siihen sovittu. Sitten 16.5 on aika sairaalalle jossa aamulla ensin EKG ja kipitys Telemetrian osastolle, jossa sitten tulee se viimeinen lupa aloittaa lääke, sen jälkeen kipitys neuronpolille hakemaan tuo äärimmäisen kallis ja arvokas pieni pilleri jonka kanssa kipitys takas osastolle ja piuhoihin kiinni. Sen jälkeen saan luvan nakata tuon ihmepillerin suuhuni. Ja uusi hoitomuoto alkaa. Hyvästi piikit!

Nyt on kiire, arvatkaas onko mulla tuota 670e kasassa? Saatikka mun tuloilla edes mahdollisuutta tota säästää? No ei. On laitettava toimeentulotukihakemus sossuun, saadakseni apua, jotta voin hakea myös loput pillerit sitten apteekista. Monimutkaista, mutta niin mun elämää. Neuronpolin lääkäri on normaalisti kirjoittanut reseptin vasta sitten kun se eka pilleri on nakattu suuhun, koska eka pilleri aika pitkälle jo määrittää sen, sopiiko lääke potilaalle vai ei? Mutta mun on saatava resepti aiemmin, jotta saan aikaa laittaa toimarihakemus sossuun. Saada maksari ja hakea lääkkeet sitten kun on nähty sopiiko lääke mulle vai ei.

Nyt olen tehnyt kaksi viikkoa täyttä päivää. Olen jaksanut ihan käsittämättömän hyvin. Olen melko äimänkäkenä. Olen ollut enemmän virtaa täynnä kuin ennen. Kuin saisin puhtia siitä, että olen töissä kuten muutkin, ne terveet. Käsitteleekö mun mieli asioita näin? Tänään oli eka kerta kun nukuin päikkärit työpäivän jälkeen. Muuten olen lentänyt vähän koko ajan jossain töiden jälkeen.

Eilinen ilta meni Pompun ja Siilitukan luona kyläillen ja voileipäkakkukekkereiden tiimoilta. Tehtiin yhdessä kakkua, jestas kuinka hyvää. Heviletinkin sain raahattua mukaan ja Pompun Prinsessakin oli paikalla. Mun pieni Terapeutti ei äitinsä kanssa päässyt paikalle kun oli Terapeutti oksennellut edellisenä yönä. Mutta otetaan kekkerit uusiksi toisella kertaa.

Huomenna menenkin suoraan töistä siskolle ja sieltä äipälle. Mennään viettämään leffailtaa ja syömään hyvin. Jäädään kaikki yökylään. Kun me kolme naista olemme kasassa, on meno melko mielipuolista. Hyvä niin. Sitä taas tarvitaan.