Melko heikkona.

On mun jalat.

Mulla on onnistunut pyöräily vallan hyvin. Ylämäet menty ihan kepeästi. Nyt tän viikon aikana ollut vaikeaa. Tasaisella maallakin ottaa voimille, pysähtyessä meinaa jalat pettää. Pysähtyminen fillarilla risteyksiin on ollut muutenkin keskittymistä vaativaa, nyt jo sanoisin haastavaa. Jalat ei nouse kunnolla tangon yli, vaikka tanko on suht matala. Ylämäet raahaan itseäni pyörässä roikkuen. Ilman pyörää saattaisin vaikka olla nurin, sillä jalat on vetelät alatoopit.

En tiedä mikä johtuu mistäkin. Mulla oli kaksi kuukautta kestävä flunssa, joka nyt taitettu (paitsi korvassa on kuulonalenema edelleen). Helle, tekee osansa, ja lääkityksen vaihto Gilenyaan. Voi olla siis flunssan jälkeinen pahis, helteen aiheuttama fatiikki tai lääkkeen vaihdon aiheuttama sivari, vaiko kaikki yhdessä? Mene ja tiedä, mä en.

Fysse oli ekaa kertaa oikeasti hämillään mun lihasheikkoudesta. Mun jalat oli ihan lötköset. Kun normaalisti on vaikeutta saada mun jalkoja rennoiksi, nyt ne oli veltot ku velli. Tunnusteli ja kokeile ja ihmetteli. Totesi niiden olevan huonommassa kunnossa kuin koskaan. Olisi pitänyt tehdä voimatestauksia tulevaa neurologia varten, mutta totesimme sen olevan turhaa. Ei olisi kyykkyjä tehty kuin 10 ja se ois ollut siinä. On vielä yksi kerta ennen neukkua, kokeillaan maanantaina uudelleen. Pitäs saada parempaa tulosta, jos mielii saada fysiolle jatketta. Nyt vain venyteltiin ja palauteltiin jalkoja työpäivän rasituksesta. Muuta ei kyetty.

Mulla oli tänään ne treffin poikaset. Huokaan taas. Mistä noita ryömii? Mies kertoo eronneensa kaksi vuotta sitten ja on sinut eron kanssa ja valmis uuteen seurustelusuhteeseen. Kuitenkin kolmen tunnin treffeistä kaksi meni puhuessa hänen ja exänsä elämästä ja erosta. Hmm..kuullostaa varsin terveeltä ja käsitellyltä? Kertoo tehneensä kaikkensa liittonsa eteen, mutta mikään ei auttanut. Exä ei osannut tehdä mitään ja oli täysin ohjailtavissa ja neuvottavissa, mitään ei kyennyt eikä osannut. Hmbh? Alistavalta suhteelta kuullostaa?

No, just. Se oli sit siinä. Ne treffit ja niiden jatkuvuus. Heippa ja hyvää elämää sullekin.

No mitäs nyt? Täytyy mennä KK:n luokse. Kainalon kaipuu on, joten turvalliseen kainaloon taidan piakkoin mennä. Kun vaan jaksaisin. Tai jospa vaan menisinkin nukkumaan, ihan vaan noiden karvatassujen kanssa. Ne ei välitä olenko pirteä vai väsynyt. Niille kelpaan aina ja ne rakastaa mua aina. Varsinkin kun muistan antaa ruokaa ja tyhjätä hiekka-astiaa.

Huomenna töihin työkaverin kyydillä. Teen historiaa ja olen itselleni lempeä ja pyysin apua. Kyyti-apua. Pääsen työkaverin kyydillä töihin, sillä en usko jalkojeni jaksavan polkaista edes tota 5km matkaa. Kikkare.

Hyvää yötä ja parempaa huomista.