Sitten se valtaa mut taas kokonaan.
Siis kesä ja sen rentous. Kolme päivää töitä jäljellä, jonka jälkeen voin irroittaa. Antaa itseni lentää hetken huumassa, tunnelmassa kuumassa. Tiedän kyllä minne polkuni taas usein johtaa. Se on KK. Sen kainalossa ja seurassa synttärini vietin viime viikolla. Taas se tunne hiipi ensin hiljaa, sitten se räjäytti taas täyspotin sisälläni. Sen tunteen kuuman mutta kovin turvallisen. Miksi juuri hän? Olen tätä useasti miettinyt, pohtinut. Olemme miettineet ja pohtineet yhdessäkin. Aina tulemme samaan loppupäätelmään, jos välimme vakavoituvat, menetämme tämän mitä meillä on. Seurustelusuhteessa emme enää kykenisi olemaan sitä mitä olemme toisillemme nyt. Tämä menisi pilalle. Elämäntyylimme ovat niin erilaiset loppupeleissä, että emme kykenisi tämän vakavempaan. Mutta hetken huuman ja rentouden voimme jakaa kevyesti. Aina voi olla oma itsensä ja tulee hyväksytyksi. Tietyllä tavalla jopa rakastetuksi.
Yhteistä outoa matkaa olemme tehneet nyt 20-vuotta. Joskus tiiviimmin tapaillen, joskus vuosia vierähdellyt välissä ja taas tapaamme. Joka kerta sama käynnistyy, outo ja omituinen suhde.
Nyt kun olin synttäreitä siellä juhlimassa. Oli moni asia jotenkin toisin. Kun asettauduimme sänkyyn, kiinni kainaloon käperryin. Käännyimmekin kasvotusten ja katselimme toisiamme silmiin. Hellästi poskea silittelimme. Kerroin kuinka onnellinen olen siitä, että 20-vuotta sitten hän elämääni tuli. Kuinka paljon olen saanut viettää hyviä hetkiä kanssaan. Kuinka on nostanut mut siivilleni monet kerrat. Mutta eniten hän nosti mut siivilleni viime kesänä. Aloitin silloin uudelleen elämisen, itselleni, ja joskus itsekkäästikin. Ilman KK:ta en olisi siihen kyennyt. Hän oli mun ponnahduslauta elämään. Nyt tunnen itseni taas naiseksi. Viime kesänä yritin tuota kertoa, mutta en saanut oikeita sanoja suuhuni. Nyt ne sanat soljuivat suustani. KK:lla oli kyynel silmänurkassa, pyyhin sen pois ja suutelin suolaista poskea.
Nyt olen aavistuksen huolissani, sillä sydämeni pamppailee liikaa siihen suuntaan. Vaikka aistin saman tunnelman myös hänessä. Tunne välillämme oli nyt syvempi. Sen aisti. Mutta työnnän jäitä hattuun ja housuihin ja jatkan samalla linjalla kuin tähänkin saakka. Nautin hetkistä jotka olemme yhdessä, mutta elän omaa elämääni.
UUUuaaaaa! On kesä ja mä meen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti