Fillarointia ja fiilistelyä.

Loma alkoi eilen ja oli jo korkea aikakin. Pää kyllä sen verran pyörii vajaalla teholla, että oisin vaaraksi ympäristölleni.

Oli kaunis tiistai-aamu. Tarkistin bussien aikataulut ja hyppäsin bussiin kotoa. Kello oli puoli yhdeksän. Mun piti ehtiä ehdottomasti yhdeksäksi töihin, silloin lähti työpaikan retkibussi kohti Orimattilan kotieläinpuistoa. Kun nuo jalat olleet heikkoina, eikä pyöräily ole oikein onnistunut, päätin mennä bussilla, että jaksan kävellä sitten lasten kanssa koko päivän puistossa. Istahdin bussiin hyvillä mielin, oli meinaan jo tokavika työpäivä edessä.

Pääsin keskustaan ja hyppäsin seuraavalle laiturille odottamaan vaihtobussia Hakalaan. (miksiköhän edelleen käytän sanaa hyppäsin, hypyt on näillä jaloilla jo historiaa, ehkä hyppelen haaveissani) Seison ja katselen ympärilleni kun näyttää melko tyhjältä muut laituritkin. Martin bussi kyllä on, mutta hmm? Bussikuski tulee kysymään mitä odottelen? Ni tota Hakalan bussia. Naureskellen (kehtasikin naureskella) sanoo ettei sellasta mene nyt, se menee vasta 9.15. Just ja joo! Kesäaika! Tampio, hyvä minä, millä hemmetillä mä ehdin töihin ajoissa?

Soitin töihin, että oisko siellä paikalla ketään autollista, mä olen keskustassa enkä ehdi sinne ysiksi. Sieltä yksi autollinen lähtee mua hakemaan, ja ehditään retkibussiin. Retkipäivä menee hienosti, sää on mitä parhain ja fiilis samoin. Kaikki sujuu retkellä loistavasti, niin aikuisten kuin lastenkin puolesta.

Töiden jälkeen lähden työkaverin kanssa bussilla keskustaan, päätettiin mennä kahville jonnekin ja vaihtamaan kuulumisia. Koko kevään aikana emme ole ehtineet kuin työn lomassa muutaman sanan vaihtaa, ja paljon on tapahtunut asioita. Kierrellään ensin ostoskeskuksessa, käsiin tarttuu pari paitaa ja korvikset. Siinä alkaa kamulle tulla jo nälkä ja pohtiiki syömistä. Ei ole koskaan käynyt syömässä sushia, joten sinne siis.

Sushi syönnin jälkeen tekee edelleen mieli sitä kahvia. Mutta upean kauniin kesäpäivän kunniaksi käännämme kahvin sidukaksi. Mietittiin ja etittiin paikkaa että minne? Kalliita paikkoja kaikki. Äly ja väläys! Haetaan punkkua alkosta, saadaan pullo samaan hintaan ku kaksi sidukkaa! Tuumasta toimeen, Alkosta mukaan tarttuu kokoelma viinipulloja, ihan vaan kotiin varmuuden vuoksi. Minne nyt? Mennäänkö teini-tapaan kalliolle? Hyvä idea muuten, taivas vaan oli täynnä mustaa pilveä siinä vaiheessa. Mutta mun kodin parveketerassi? Sinne siis!

Hain lasit ja ajateltiin että otetaan lasilliset punkkua, nautitaan päivästä ja vaihdellaan kuulumisia. Pari lasia oli kumottu melko äkkiä, samoin eka pullollinen. Avataan toinen! Pari lasia oli parissa tunnissa muuttunut pariksi pullolliseksi. Totesin että tulipas parvekekännit vedettyä. Mikä mestari-idea! Aamulla olis pakko näillä heikoilla kintuilla fillaroida töihin, sillä on seiskavuoro, eikä bussilla pääse.

Kamu lähti kotiin ja mä jäin yksin kikattelemaan hiprakkaani. Onneksi oltiin niin aikaseen avattu pullot, että hiprakka laski alas ennen kuin edes unille ehdin. Mikä loistava päivä kaikkinensa! Hymyssä suin nukkumaan.Vaikka aamuinen pakollinen fillarointi takaraivossa vähän jyskytti. Vai oisko ollut viini?


Aamu koitti, eikä edes hankalana. Pomppasin (taas muka) pystyyn ja aloitin aamutoimet. Oli vikan työpäivän aamu. Melko nautittava aamufiilis. Käyttelin piskin ulkona, ruokin omat ja hoitokisut ja päätin lähteä ajoissa fillaroimaan, kun en luota mun kinttuihin. Lähdin kotoa sitten todella ajoissa, ja olin töissäkin todella ajoissa. Ehdin keittää kahvit, siivoamaan taukohuoneen keittiön ja juomaan kupillisen ennenkuin mun aamun työpari saapui. Hekottelin sohvalla jalat pöydällä, että huomenta vaan.

Työpäivä oli nopsaan ohi. Mulla piti olla töitä puoli yhteen. Sitten otin ylkkyä yhden tunnin, eli puoli kahteentoista. Sit ennen yhtätöistä kamut sanoi, että lähe kotiin. Joten työpäivä jäi melko lyhkäseks. Ilosesti heilutellen hiippailin pois töistä. Pah, mitään hiippaillut, kailotin mennessäni kaikille hyvää kesää suurieleisesti heilutellen!

Lähdin fillaroimaan ja tuskailin taas fillaroinnin vaikeutta. Kuinka raskasta tää onkaan. Fillaroin lähimpään pyöräliikkeeseen, sanoin että josko laitettas nää temppuilevat vaihteet kuntoon. Pienen neuvottelun ja hinnan vääntämisen jälkeen jätin pyörän sinne korjattavaksi. Painuin läheiseen kauppaan kuluttamaan aikaa. Melko nopeaan sain pyörän takas ja kysäsin hakiessani ja maksaessani että mihinkäs vaihteeseen se fillari oli jumittanut vaihteen? Mun fillari on viisivaihteinen, ja kuulemma vitoseen se oli jämähtänyt. En voinut estää pientä tirskahdusta, se livahti väkisin huulilta. Hymyilin vaan leveästi ja maksoin hymyillen.

Pomppasin ulkopuolella pyörän päälle. (taas!, Pomppiminen pomppii tekstiin koko ajan) Olin maksaessani tajunnut, että siksi siis ne ylämäet on olleet niin hankalia, siksi siis olen saanut raahautua fillarin kyljessä. Siksi siis fillaroinnin ilo oli kaikonnut. Nyt polkaisin pyörää, ja voi hemmetti! Olipas kevyt polkaisu! Ei ne mun jalat olleetkaan ihan niin heikot, vaan vaihteet oli sököt.

Tosin, en ihan täysillä riemuitse, sillä olihan fyssen kanssa tehdyt testit osoittaneet jalkojen heikentyneen, mutta ei ihan noin pahasti kun fillari antoi ymmärtää. Nyt tää kesä fillaroidaan!

Nyt on eka loma-aamu. Ulkona taivas täysin pilvessä. Nyt on siivouspäivä.

Hyvää Juhannusta kaikille lukijoille.

 Sekä vieno pyyntö...tiedän että lukijoita on, saan palautetta muita reittejä pitkin, ja nekin reitit lämmittää. Mutta jätä mielellään kommentteja kommenttilootaan, sekä liitä itsesi lukijaksi oikealla olevasta nappulasta. "liity tähän sivustoon". Jokainen bloggaaja on tyytyväinen kun lukijakunta kasvaa ja kirjoittelu on vastavuoroista. Mutta jos et halua, olen tyytyväinen jos käyt lukaisemassa elämästäni. Kiitos teille kaikille!