Heviletillä on ihan piakkoin letinkatkaisu-päivä.
Letitetään pitkä hulmuava vaalea tukka, laitetaan siihen kiinni vaaleanpunainen pompula, jonka lainaamme pieneltä prinsessalta. Pompputyttö on lupautunut hoitamaan hiustenleikkuun ja teroittelee jo saksia valmiiksi.
Sakset viedään kiinni niskavilloihin ja kiiltelevät sakset sanovat naks, ja se on siinä. Karmistus!
Yhyy, sanoo tämä äiti hiljaa, tai ei ehkä kovin hiljaa. Heviletin koko persoonallisuus tuntuu olevan kiteytynyt sen pitkään tukkaan. Millä ihmeen nimellä mä siitä sitten kirjotan? Hevilettikin muuttuu siilitukaksi, ei, ei...
Mun Heviletti saanut tänään ison pinon postia puolustusvoimilta. On lueskellu eepoksia päivän aikana ja tutustunut tulevaan paikkaansa. Itseasiassa on lähdössä melkoisen mielellään, ottaa sen sellasena isojen poikien partioleirinä. Ei siis meinaa heittää haraamaan ovelle raajat levällään ja karmeista kiinni pitäen. Vaan kulkee sinne pystypäin, lyhyellä tukallaan. Mä en siitä päivästä ilman kyyneliä selviä, vaikka sitä odotankin. On napanuoran katkaisun aika, viimeinkin!
Mulla huomenna neurologille meno, siitä raportoin myöhemmin. Nyt ei juttu luista, joten se on moro!
1 kommentti:
Voi ei tukka lähti... Meillä oli poitsun myös tarkoitus lähteä inttiin ensi kuun alussa, mutta isänsä serkku, kapiainen, antoi vihjeen, että kysypä nyt kuitenkin vielä, jos ei tarvitsisi mennä, kun heillä Haminassa kaikki astmaatikot saavat C-paperit. Syy selvisi: Haminassa kaikki paikat homeessa, meillä täällä vain puolet, mutta sai kuin saikin vapautuksen! Lääkäri oli vähän järkyttynyt lääkelistan pituudesta. Ja jätkä on vaan onnellinen, ettei opintoihin tule katkoa :)
Lähetä kommentti