Siis loma on tätä.
Tuntui että eka viikko meni ihmetellessä. Eli palautuessa työn rasitteista. Nyt ei meinaa aika riittää. Tapahtumaa, kutsua ja äksöniä ilmaantuu niin, että happi loppuu. Mutta että nautin! Välillä pitää ottaa erätauko ja vetää päikkäreitä, että jaksaa pompata seuraavaan rientoon.
On tiedossa vielä; Tallinnan matkaa, kaksi eri mökkijuttua, musafestarit kotokaupungissa, 4 eri juhlat, Heviletin inttiinlähtö (kyllä, se on ihan oma tapahtumansa ja ansaitsee tulla luetteloon), Piru-ryhmän tapaaminen, tyttöjen oma hurvittelureissu jne... Eli paljon. Osa menee toistensa kanssa lomittain ja saa todella miettiä mihin menee. Tärkeysjärjestystä täytyy laittaa.
Paljon on jo tapahtunut. Rannalla lokoilua tietenkin, se kuuluu mun kesään tiiviisti. Toisaalta tänä kesänä tuo rantailu jäänyt selkeästi vähemmälle. Niin paljon muuta puuhaa, että sinne ei ole ehditty kuin muutamia kertoja. Mutta nekin olleet kaikki nautittavia. Yhden iltauinnin pääsin nautiskelemaan. Ne on ehkä parhaita, vesi on kuin linnunmaitoa ja aurinko laskee ja kultaa tyynen veden. Itse lipuu vedessä hiljalleen eteenpäin katsellen, aistien tunnelmaa.
KK:n luona pari iltaa vietetty. Juteltu, naurettu, oltu filosofisia ja taas täydellisiä hassuttelijoita. Ihana immeinen! Ystäviä tavattu terassilla, kuten juuri eilen. Mukava ilta ja tarpeellinen. Ilman tuota ystävää, olisin hurjan paljon köyhempi. Kuljettu jo pitkä matka yhteistä tietä. Työ meidät yhdisti, ja ystävyys syttyi.
Mutta sananen taas MäSästä. Tuntuu että Gilenya sopii mulle oikein hyvin. Kaikki alussa olleet sivarit on poistuneet. En havainnoi enää mitään. Sydän pamppailee nätisti, suussa ei aftoja, limakalvotkin rauhoittumaan päin. Väsymys on palautunut mun normaaliin väsymykseen.
Mutta musta tuntuu, että jalat saa virtaa, voimaa. Olen käynyt vuosien jälkeen taas juoksemassa. Ihan vaan intervallijuoksua, mutta juoksua kuitenkin. Ekalla kerralla sain juostua osissa 600m, tokana päivänä vain 400m. Mutta siinä teinkin virheen. Ei olisi pitänyt juosta kahtena peräkkäisenä päivänä. Välipäiviä pitää pitää.
Kävin fyssen kanssa tradition mukaan ulkona syömässä vikana kesän kertana. Eli firman piikkiin. Juteltiin siinä tosta juoksusta. Antoi vinkkejä miten kannattaa aloittaa tai jatkaa tästä eteenpäin, ettei tee itselleen hallaa. Eli intervallijuoksua vain kahtena päivänä viikossa. Myöhemmin kertoja voi lisätä, jos tilanne pysyy hyvänä. Eli näin.
Nyt pidän huilipäivää kotosalla. Ihan poikki ja pakko ladata henkistä ja fyysistä akkua. Huomenna taas tiedossa menokas päivä, ja siitä menokkuus jatkuu koko ensi viikon.
Mut hei, nautitaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti