Varuskunnassa.

Jatkoa siis edelliseen, joka katkesi rannalle lähtöön. Lue edellinen postaus vaikka ensin.

Tuli sitten aamu, se intti-aamu. Heviletti ja kaksi kaveriaan lähtivät meidän kyytiin. Vietiin pojat tuohon runsaan17km matkan päähän.  Tohon naapurikuntaan, Riihimäen viestirykmenttiin. Mun isä lähti viemään ja mä tietenkin tunnollisena äitinä aina mukana.

Pojat pulisi takapenkillä minkä kerkesi. Heviletti oli vetänyt tukkansa kunnolla siiliksi, muilla oli vedetty vain korvat näkyviin, ja tukka sen päällä oli melkosen pitkä. Mä sanoin pojille, että voi voi. Teitä odottaa tukanleikkuu....(ei hajuakaan mitkä ne rajat on, mut ne näytti kyl melko pitkiltä), lisäsin viel et teille tulee tollanen yhtä lyhyt ku ex-Heviletillä. Pojilla meni varmaan kurat housuun, ilmeet oli aika järkyttyneet. Olen kamala, tiedän sen. Poikia jännitti varmaan muutenkin, ja mä viel lisää ytyä pyttyyn hiukset-pois, pelottelulla.

Tultiin sitten varuskunnan portille. Pojat pomppaa autosta innokkaina ulos (oikeasti innokkaina) ja hymyssä suin. Pyysin poikia asettumaan siihen metsänreunaan ja otetaan kuva viime hetkistä siviilissä. Siihen ne asettu jonoon, musta tulisi hyvä joku_mikä_lie armeijan komentaja. Sitten kamera kassiin ja astahtelen kohti poikia. Nään Heviletin ilmeen (EI ÄITI, et tuu halaamaan). Mä jatkan astelua ja ojennan käteni ja kättelen jokaista poikaa toivottaen "Hyvää alokasaikaa". Rentoutui Heviletti, ei tullut yleistä nolaamistilannetta.

Mä palasin autolle, istuin isän viereen ja hymyilin. Sitten se tipahti, se kyynel. Olin herkistynyt äiti.
Tulin kotiin ja ihmettelin. Hetken ihmettelyn jälkeen sain spurtin ja ryntäsin Heviletin huoneeseen. Pesuun kaikki mikä irtoaa! Lakanat, tyynyt, peitot ja matto. Hujan hajan olevat pyyhkeet ja vaatteet pyykkiin. Sen jälkeen imuroiminen ja lattianpesu. Nyt odottelen kuivunutta mattoa saapuvaks kotiin ja se sinne lattialle.
Ikävää vain on se, että sain onnekkaasti pestyä myös pojan hajun pois huoneesta. Mutta uskoisinpa, että ekalla lomalla tutut tuoksut saapuu taas.

Heviletiltä on tullut muutama tekstiviesti joissa kertoo suurinpiirtein näin; " Täällä omaa aikaa noin 45min, hiljaisuus 23.00. Täällä pitää oppia ulkoa paljon kaikkea paskaa, ja jalat tohjona kun pitää seistä koko ajan. Mutta muuten menee viel ihan hyvin. Kun tulet, tuotko käteistä rahaa, aurinkorasvaa ja jotain auringonpolttamaan ihoon. Jos jotain asiaa, laita viesti, vastaan kun ehdin"

Huomenna menen Hevilettiä katsomaan. On tapaamispäivä.