Uskomattomia suorituksia!

kyllä mä pikkuhiljaa alan liputtamaan G.n puolesta ihan kunnolla!

Olen tehnyt uskomattomia suorituksia tämän kesän aikana kropallani. En muista koska viimeksi olisin näihin yltänyt. Toki olen tehnyt pitkiä lenkkejä esim. viime kesänä Pärnussa. Mutta nyt jaksan selkeästi paremmin kuin esim. viime kesänä.

Kalusin esim asuntomessut 6h aikana, Koko ajan en tietenkään ollut jalkojen päällä, sillä välillä käytiin kahvilla, eväillä, tai vain istuttiin jonkun ihastuttavan talon pihalla. (voisinkohan vielä kerran kirjoittaa esim?) Mutta suurin osa tuosta kuudesta tunnista oli kuitenkin kävelyä ja liikkumista. Tuon saman päivän iltana osallistuin vielä Torin rytmeihin kahden tunnin välissä olleen tauon jälkeen. Rytmeillä hypin ja tanssin, ja vielä fillaroin mennen tullen matkat kotiin ja keskustaan. Seuraavana aamuna jalat kantoi edelleen. Palautuminen on selkeästi nopeampaa verrattuna edelliseen.

Eilen vietin päivän Tallinnassa ystävän kanssa. Emme kulkeneet bussin mukana, vaan halusimme liikkua itsenäisesti kävellen. Kävelimme satamasta ostariin, siellä jolkottelimme kaupasta toiseen. Matkasimme tuon jälkeen kävellen vanhaan kaupunkiin ja kävimme syömässä ja jolkottelimme vanhan kaupungin torilla. Sieltä kävelimme vielä satamaan. Jaksoin ilman ylimääräisiä lepotaukoja. Laivassa alkoi ottamaan rappujen kiipeäminen koville, mutta onnistuin silti, kaiteesta itseäni eteenpäin repien. Levon jälkeen olo normalisoitui nopeasti. Osan tuosta matkasta kävelin KORKOkengillä, jotka ostin Tallinnasta!

Mattopyykillä kävin viikko sitten ja jaksoin pestä 3 isohkoa mattoa. En kyllä ihan putkeen, oli pakko levätä välillä, sillä selkä ei kestänyt.

Kotona siivosin Heviletin huoneen niin, että siirtelin kaikki huonekalut irti seinistä, ja imuroin ja pesin listat ja lattiat sieltä takaa. Huone raitistui ihmeellisesti. Samaan putkeen pesin vielä Heviletin ikkunan ja asensin ikkunaan bambu-verhon. Muutaman tunnin suoritus. Tänään ohjelmassa Heviletin huoneen sohvanpäällisten pesu ja verhojen vaihto. Sitten se huone on valmis ottamaan väsyneen alokkaan ekalle kotilomalle, jonka ajankohdasta ei oo tietoo.

Kävin marjametsällä miniän kanssa. Kyyristelin ja söin mustikoita. Olen käynyt intervallijuoksulenkeillä. (Nyt tauko, sillä mattopyykilla kaaduin ja teloin nilkkani) Mitä mulle tapahtuu?

Ihan käsittämättömiä suorituksia. Uskomattomia.

Tosin, nyt täytyy muistaa, että en ole töissä vaan pitkällä lomalla. Alla ei ole työpäivien rasitusta. Tilannne muuttuu kun työt alkaa ja työn rasitus tulee alle. Mutta jännityksellä odotan, jaksanko työn paremmin kuin ennen? Olen kaiken lisäksi lupautunut tekemään osan vuodesta pidempää päivää. Työni muuttuu siis raskaammaksi. Meillä jouduttu vähentämään koulun alasajon takia henkilökuntaa. Pakon edessä paikkaan jääneet työntekijät tarvitaan koulun jälkeen iltapäiväkerhon toimintaan. Kerho ei pyöri, jollei täyden päivän tekijöitä ole riittävästi.

En suoralta kädeltä suostunut tekemään koko vuotta kahdeksan tunnin päiviä, mutta neuvottelemalla sain soviteltua itselleni erikoisen työrytmin. Teen 2kk 8h päiviä ja sitten taas 2kk 6h päiviä. Mulla on vaihtopari, joka tekee mun kanssa nuo vuoroon. Saimme näin yhden kokonaisen työntekijän iltapäiväkerhoon.

Kevan ja neurologin ja sossun kanssa neuvotellen, purimme mun osatyökyvyttömyyseläkepäätöksen pois. Kevan mukaan saan sen kyllä helposti yhdellä lääkärintodistuksella takaisin, kun se kerran on mulle jo myönnetty. Joten siitä ei huolta. Nyt haluan takoa kun rauta on kuuma.

Mutta älkää saako väärää kuvaa, en todellakaan ole ihmeen kautta parantunut. Tässä nyt lähinnä tuo kropan kestävyys on lisääntynyt. Tuntohäiriöt, tasapainovaikeudet, jäykkyys, fatiikkikohtaukset, rakko-ongelmat ja kiristävät vanteet on edelleen olemassa. Mutta niiden kanssa olen jo aikoja sitten oppinut elämään.

Saa tykätä.