Ei sanoja.

Ei ole sanoja. En voi asiaa kertoa.

Mutta maailma menetti yhden ihanan pienen tytön, aivan liian aikaisin. Muuta en tapauksesta saa/pysty kertomaan.

Ottakaa oma rakkaanne, lapsenne, puolisonne, siskonne, äitinne, ystävänne tiukkaan halaukseen ja nauttikaa siitä että he ovat olemassa ja läsnä, nyt.

Nauttikaa myös itse jokaisesta elinpäivästä, sillä ne ovat lahjoja. Vaikka itse olen juuri nyt kipeä, selkäni on tulessa, kävelen keppien avulla. Kipu on läsnä joka henkäyksellä. Mutta olen olemassa, tässä ja nyt.
Mun rakkaat on olemassa tässä ja nyt.

Vaikka ette tiedä kenestä kirjoitan, pyydän hetkeksi sulkemaan silmät ja laittamaan kauniin ajatuksen maailman tuuliin. Voimia tähän perheeseen missä suru on suurimmillaan. Eikä se tule poistumaan.

Kiitos.