Kun kauppaan lähdettiin.

Kävin tässä menneellä viikolla kaupassa. Ihan kuten muutama tuhat muutakin ihmistä, ei siinä mitään ihmeellistä. Mutta jotta se olisi mun kauppareissu, se ei voi olla yksinkertaista.

Mulla ei ollut täällä ketään joka olisi voinut mua jelppiä auton kanssa kauppaan. Tiesin että joudun ostamaan sen verran paljon ruokaa, meille ihmisille ja sitten karvatassuille, että en niitä bussilla kotiin saisi tuotua.

Pyysin Hevilettiä lähtemään mun mukaani, auttamaan kassien kantamisessa bussipysäkille kaupasta ja bussista kotiin. Ihmeekseni suostui, helposti. Heviletti oli ostanut itselleen just uudet maiharit, sellaset oikeen perinteiset hevimaiharit. Totesi kyllä, että tuskin ehtii valmiiksi 10minuutissa, kun bussi lähtee. Oli vielä pukematta vaatteet päälle ja maiharien sitomiseen menee aikaa. Mä sanoin lähteväni joka tapauksessa, seuraava bussi lähtee vasta tunnin päästä.

Hyppelin itse edeltä bussipysäkille. Nään Heviletinkin tulevan jonkin ajan päästä. Mä istuin jo bussissa, tuli seuraavalta pysäkiltä, ei samalta mun kanssa. Lompsottelee mun viereen istumaan. Totean että sait sitten nauhat kiinni kengistä? Heviletti toteaa, ei tarvinnut nähdä vaivaa. Hä?? Kissamme Toffo, joka luulee olevansa jyrsijä, oli käynyt järsimässä nauhat poikki kengistä. Joten Heviletti raahusti epämukavasti maiharit jalassa nauhat aukinaisina. Mutta tuli kuitenkin ihan hymyssä suin.

Kaupassa ostelimme kaikkea mahdollista puuttuvaa, ja sitä oli paljon. Kun pääsimme kassalle ja pakkasimme tavarat, oli kasseja 4 painavaa. Eli juu, ei siis saada niitä pysäkille. Mulle tuli kaksi yhtä painavaa kuin Heviletille. Eh.

Sitten soitto Siilitukalle joka oli taksivuorossa autonsa kanssa. Mikä tilanne? Onko kiirettä? No ei ollut, ihan kuollutta kaupungilla, ei tarvinnut kukaan taksia. Siilitukka kysyi missä olemme, tulen hakemaan ja samalla ajaa kotiin tauolle. Näin näppärästi pääsimme kotiin kasseinemme kotiovelle saakka. Ihanat poikani, jälleen äidin apuna.

Mulla oli vielä paluu keskustaan, ostoksille, jouluostoksille. Mulla on matkakortti bussiin, 40 matkaa ja Heviletillä on 30 päivän nuorisokortti. Heviletti ystävällisesti tarjoutui antamaan oman korttinsa mun käyttöön, kun ei ite ollut lähdössä matkaan enää. Mä lähdin sitten Heviletin kortilla, säästin itseltäni näin matkan omalta kortilta. Ihmettelin kyllä miksi bussikuski vilkaisi mua silleen oudosti, mutta ei sanonut mitään. Tyytyväisenä kävin ostoksilla ja palasin myöhemmin kotiin taas bussilla. Sen bussin kuski sitten pysäytti mut, ja kysyi; " Onko kukaan aikaisemmin kysynyt sulta että näytät naiselta, et mieheltä?" Olinko hiukan hämilläni?
Siis hä? " No kun tää kortti kertoo sun olevan mies, ei nainen, niin ja alle 25-vuotias.  Nää 30 päivän kortit on henkilökohtaisia ja nyt vaikuttaa siltä, että olet muuttunut mieheksi ja nuorentunut jonnin verran..."

Voihan Pee!!  ÖÖöö...Eeee...siis juu, on tainnut vaihtua mun ja pojan kortit, anteeksi vaan. Kuski antoi mun mennä, mä niin nolona.

Hyvää joulun aikaa kaikille!