Iloa ja naurua.

Paljon on tapahtunut. Pääasiassa mukavaa. Kurjuus on pötkinyt nurkan taa ja murjottaa siellä. En huoli sitä seuralaiseksi.

Tuli tuossa nuo veronpalautukset, ei niillä etelänlämpöön pötkitty, mutta mukavaa saatiin kuitenkin aikaiseksi.
Lähdin Heviletin ja äidin kanssa viimein tutustumaan uuteen sushi-ravintolaan. Mua on paikka houkuttanut siitä saakka kun se lokakuussa avattiin. Seuralaista paikkaan vaan on ollut hankala saada, harva tykkää raa`asta kalasta. Heviletti on onneksi kokeilunhaluinen nuori mies ja innolla mukana. Silläkin oli rahapäivä, joten kerrankin oli varaa mennä sinne.

Paikka oli tyhjillään, vain me kolme jotka olimme päättäneet menettää suhsi-neitsyytemme. Äitin tosin ei syö ollenkaan raakaa kalaa. Hiukan hymyilytti siinä tilatessa, että mitähän se äiti meinaa tilata. Onneksi todellakin olimme paikan ainoat asiakkaat, oli ystävällisellä myyjällä aikaa palvella ekakertalaisia. Neuvoi mitä kannattaa ottaa. Meillä Heviletin kanssakin oli omat erityisvaateet. Ei ankeriasta eikä rapua. Niitä oli tietty joka annoksessa. Tarjoilija räätälöi mulle ja Heviletille oman erityisen annoksen. Sitten äidille oma erityinen annos, ilman kalaa. Onneksi siellä oli kasvisvaihtoehto.

Sitten kun saimme syötyä, oli maha edelleen nälkäinen. Vaihdettiin paikkaa ja ostettiin lisää syötävää että saatiin vatsat täyteen. Pääteltiin että sushissa on syy siihen, että Japanilaiset on yleensä hoikkia. Ei nuo ruuat lihota kun ei niistä saa edes vatsaansa täyteen.

Jatkettiin sitten vielä shoppailua. Kierreltiin pitkin Willaa. Kävin apteekissa ja Heviletti sillä aikaa Prismassa ostoksilla. Ostikin isommat ostokset, olis kiva ollut saada bonukset, oli vielä tuplabonuspäivä. Mä vaadin Hevilettiä tulemaan mun kanssa sitten infoon hakemaan ne bonukset mun kortille. Ei niitä saanut hukkaan heittää. Ystävällinen info-täti sitten laittoi bonukset mun kortille. Jonka jälkeen älysi kysyä, että haluaisiko poika itselleen oman kortin? No haluaa..

Sitten seuraavaksi S-pankin puolelle aukaisemaan Heviletille omaa tiliä. Avattiin tili ja tajuttiin siinä, että ne bonukset olisi kannattanut sitten kuitenkin siirtää sinne Heviletin omalle tilille. Myöhäistä. Lopulta se kassatäti ojentaa jo nolon näköisenä 15% alennuskuponkia. Niin.....eeh. Olisi pitnyt tehdä kaikki toisinpäin. Ensin aukaista Heviletin oma tili, mennä sillä alennuskupongilla ostoksille ja bonukset pojalle itselleen. Kaikki siis nurinpäin. Onneksi omaamme kumpikin hyvän tilannehuumorintajun, joten vain nauroimme.

Tuli lopulta vielä kiire bussille. 3minuuttia aikaa ehtiä pysäkille. Mun lyijynraskailla jaloilla. Ei tuu onnistuu. Ylitettiin kuitenkin katu ja lähettiin lompsimaan. Nähtiin kun bussi lähti pysäkiltä. Mutta ajateltiin että tänne meidän suuntaan lähtevä bussi lähtee aina vikana. Meillä olisi vielä mahdollisuus ehtiä jos mennään lujaa asemalle. Päästiin aseman kulmalle ja bussia ajaa ohi...bussi 1, bussi 2, bussi 3 jne...jatketaan kävelyä ja sieltä tulee meidän bussi nro 6. Ei olla lähelläkään pysäkkiä. Mä alan huitomaan ja toivon siellä olevan tutun kuskin, ne ottaa mut kyllä kyytiin. Onhan siellä, bussi pysähtyy keskelle katua ja nappaa meidät kyytiin. Huudahdan kuskille "Pelastava enkelini"! Ehdittiin!

RM oli täällä taas pitkän viikonlopun. Torstaista sunnuntaihin. Vietetty mukavia hetkiä. Yhtenö iltana pelailtiin korttia Heviletin ja Siilitukan kanssa. Se oli hauskaa. Yritän tutustuttaa noita miehiä edelleen toisiinsa. RM on luonteeltaan ehkä liiankin ujo. Se ei osaa oikein lähestyä ihmisiä. Menee helposti hiljaiseksi ja tarkkailee vain tilannetta. Joten joudun luomaan tuollaisia tilanteita missä voi olla vapautuneesti oma itsensä. Ilman että pitää yrittää keksiä puhumista ilmasta.

Ollaan RM:n kanssa alistuttu siihenkin että on melkein aina tavatessa rapakeli päällä. Pitää siis sen mukaan harrastella aikuisten jumppaa. Tällä kertaa saimme ylimääräiset naurut.

Olin viisaasti järjestänyt punaisen pikkupyyhkeen sohvannurkkaan, josta sen saa helposti käsiinsä kun ollaan valmiita. Ei aina lakanoita pesuun. Kun olimme onnellisen tyydyttyneitä, käännähdin vauhdilla sohvannurkkaan ja hamuilin pyyhettä. Nappasin siitä kiinni roisilla otteella ja olin viskaamassa sitä jalkoväliini. Pyyhe päästikin huumaavan huudon," Kurnaauuuuuh!" Voihan vietävä, kissa olikin käynyt nukkumaan sen pyyhkeen päälle. Puolitunnottomat käteni evät erottaneet oliko se kissanturkki vai froteepyyhe. Meinasin siis viskata kissan jalkoväliini.

RM pohti ääneen, että siksikö mulla on kaikki eläimet punasävyisiä, niitä ennenkin käytetty pyyhkeen sijasta?

Saatiin erinomaisen hyvät naurut. Ollut siis erittäin hyvä pariviikkoinen. Täynnä mukavia asioita. Olen erittäin tyytyväinen elämääni. Selätin pelottavan marraskuunkin, ekaa kertaa diagnoosin jälkeen selvisin ilman pahenemisvaihetta. Halleluja sille! Ei yhtään sairaspoissaoloapäivää koko marraskuussa. Olen tyytyväinen tilanteeseeni. Jatkukoon se tällaisena. Kiitos.