Mulla on täällä eläinfarmi. 3 kissaa ja koira. Yksi kissoista, Hilma, on ollut oudossa flunsassa toukokuusta saakka. Pärskii ja jojot lentelee nenästä. Mä sen nenää käyn niistämässä aina aivastuksien jälkeen. Vihreää pitkää tahmaista räkää.
Hilma käynyt jo toisen kerran ELL luona, ja aloitti jo toisen antilooppikuurin. Tätä kakkoskuuria pitäisi syödä 3-viikkoa, edellinen kesti "vain" 10 päivää. Tabletin antaminen alkaa olla aikamoinen haaste. Hilman nenä on niin tukkoinen, että on hyvin vaikea saada sitä nielemään sitä tablettia. Onhan se kauniin vaaleanpunainen, kuin karkki. Kissat vaan kun ei näe värejä.
Mutta oikeasti, ei hymyilytä. Viime yönä olin varma, että Hilma ei aamua näe.Eilisen päivän hoidot oli liikaa. Eilen ei saatu menemään tabletteja kurkusta alas. Henki kun ei kulje, ei voi niellä. Sama juttu ruuan ja nesteytyksen kanssa. Kun ei voi niellä, ei voi niellä. Siis nesteet meni henkitorveen, ruuat tursusi suupielistä ulos. Hengitys ilmaa haukkovaa ja keuhkoja piti käyttää, että sai happea vedettyä suun kautta. Mä itkin. Tuntui todella pahalta tuottaa kissalle sellaista tuskaa. Mutta ilman nesteitä ja ruokaa ei elä.
Aamuyöstä Hilma hakeutui parvekkeelle. Siellä viileä ja kostea yöilma teki hyvää, Aamulla sai syötyä aavistuksen, juomista ei mennyt. Aamulääkkeetkin sain sullottua suuhun. Nyt Hilma onkin sitten aivan väsy, aamun ponnistelujen jälkeen.
Olin yöllä jo päättänyt, että tämä kissan kidutus saa loppua. Olin tilaamassa piikki-aikaa Ell luokse, mutta nyt kun aamu onkin parempi. Katselemme vielä. Tuskaisaa on emännällä ja kissalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti