sairastusputki.

Eipä ole ollut jaksamista päivittää kuulumisia tänne. Aikaa mennyt erikoisen ja omituisen ja kivuliaan flunssan kanssa.

Kaikki alkoi pienellä aivastelulla, ja äänen käheydellä. Sitten eräänä aamuna kurkku oli niin kipeä,etten kyennyt nielemään enkä puhumaan. Nieleminen onnistui vain jos samalla alas meni jotain kylmää. Esim. rahkaa, banaania tai jotain muuta pehmeää. Tai sitten akuuttiin hetkeen vain vesi. Tai vielä akuutinpaan hetkeen tepsi se, että samalla kun nielaisin, painoin sormilla korvat kiinni. Se kipu säteili korviin sieltä kurkusta. Kipu ei todellakaan ollut mitään pientä. Siitä alkoi korvan alkava kipuilu ja poskionteloiden ahdistus. Näinä päivinä itkin, mutta se pahensi oloa, ja lopetin itkemisen.

Kävin ekalla lääkärillä. Kurkkasi kurkkuun, sanoi ettei voi olla kipeä, kun ei edes punoita. (??). Mutta kun puhuin ja kuuli ääneni, sanoi ettei tuolla äänellä voi töihin mennä. Mittasi kuumeen ja sitäkin oli.
Määräsi 3 päivää saikkua ja lepoa ja kehotti syömään allergialääkettä ja buranaa. Nenään voin kuulemma laittaa sumutetta, kysyn sellasta apteekista. Ja äkkiä työnsi mut jo ulos vastaanotolta.

Flunssa jatkuu ja oireet pahenee. Nyt korva muurautui umpeen, enkä kuullut sillä enää juuri ollenkaan. Kipukin oli aika hurja. En ihmettele että lapset korvakipuaan itkee. Nyt menin päivystykseen. Päivystyslääkäri kurkkasi kurkkuun ja totesi sen näyttävän normaalilta. No olihan tuossa vaiheessa kurkkukipu jo osittain hellittänyt. Mutta olin saanut tilalle limaisen hakkaavan yskän. Se ei haitannut juuri päivällä, mutta iltaisin ja öisin kylläkin. Öisin nukuin katkounta, ehkä tunnin kerrallaan ja valveilla kaksi.  Kurkkasi korvaan ja totesi siellä olevan korvakäytävän ja välikorvan tulehduksen. Poskionteloissa ei hänen mukaansa ehkä ole tulehdusta. Limakalvoturvotusta vain.
Valittelin etten oikein enää pysy pystyssä, korvan takia oletettavasti. Määräsi miedon antibiootin, vaikka sanoin ettei miedot muhun tehoa. Määräsi nenään kortisonisumutetta, yskänlääkettä ja korvatippoja. Herttinen, ei sentään nenään tuota kaikkea, vain se sumute. Ja kehoitus mennä korvan jälkitarkastukseen kuukauden kuluttua. Niin ja saikkua lisää. Itse olin jo omatoimisesti kaivanut esille kotona olevan sarvikuonon ja huuhtelen ontelot vähintään kolmesti päivässä ja limaa tulee toisesta, toinen on muurautunut kiinni ja vesi valuukin suusta ulos, minkä nenään kaadan.

Ei auta ei. Korvakipu pahenee, samoin kuume ja poskiontelotuska, nyt särkee jo hampaita ja onteloita, niska pysyvässä jumissa ja kivussa. Makaan sängyllä kylmähauteet naamalla. Särkylääkkeet ei vie pois kipua. Niitä on napsittu niin että pian maksa poksahtaa. Nenän niistäminen onnistuu vain niin, että painan tuon kipeän korvan kiinni sormella ja sitten toisella kädellä niistän nenän. Ilman tätä toimenidettä ei pysty niistämään. Nyt olin alkanut taas jo itkemään, vaikka se oloa pahensikin. Joten aloitin ja lopetin sen samantien.

Tässä vaiheessa joudun perumaan Gilenyan aloituksen sairaalassa. Näin kipeänä en suostu mennä. Haluan olla terve kun se aloitetaan, tiedän sitten mikä tulee lääkkeestä ja mikä on flunssaa. Siirrettiin viikolla eteenpäin. Toivon tervehtyväni siihen mennessä.Gilenya olisi tiedossa siis ensi viikon torstaina, 23.5.

Mutta nyt on aika kolmannelle lääkärireissulle. Nyt tutkii korvan ja toteaa sen olevan menneen pahemmaksi. Käskee lopettamaan sen miedon antibiootin minkä lääkäri nro 2 määräsi ja aloittamaan seuraavana aamuna uuden.  Enpä ollut yllättynyt. Määrää nyt kolmen päivän tujun kuurin, joka vaikuttaa kuitenkin 10 päivää. Määrää nuhaan duacteja, ne helpottaa hengitystä. Kuuntelee keuhkot, ne on puhtaat. Mutta en ollut siellä mitään tuntenutkaan olevan vialla. Ja taas saikkua lisää. Nolottaa jo ilmoittaa töihin, että saikku jatkuu edelleen.Ja käskee jatkamaan nenäsumutteita ja yskänlääkettä otan tarvittaessa, ja sitä tuttua buranaa. Lähdin ulos toiveikkaana, että nyt mä lähden paranemaan!

Nyt ollaan tässä päivässä. Siis kaksi viikkoa ensioireista. Korva on kipeä edelleen. Korva resonoi kaikenlaisen kilkattavan , terävän tai kovan äänen. Tasapainoon vaikuttaa edelleen. Korva on korvan ulkopuolelta, poskesta tunnoton. Korvakäytävä on auennut, eli se tulehdus on selätetty, mutta ei välikorvan tulehdusta. Itseasiassa luulen, että tulehdus on jo sisäkorvassa saakka. Kuinka mukavaa. Lämpöilykin jatkuu, kuumeeksi ei enää nouse. Poskiontelot on paremmat, mutta edelleen turpeat ja jomottavat, mutta kylmähaudetta en enää niihin tarvitse. Nyt pärjään jo yhdellä buranalla päivässä.

Soitin äsken työterveyteen, ei ole aikoja. Pitäisi mennä päivystykseen. No en mene tänään, siellä on kamalat jonot, menen vaikka huomenna aamulla, aamuisin siellä ei ole ruuhkaa. Mutta pakko tuolle korvalle on jotain tehdä! Vaikka puhkaista ja saada tämä paine tasaantumaan!

Eilen kuitenkin oli  sen verran parempi, että hain apteekista Gilenyan, ja pikaisesti kaupan kautta hain sunnuntain ristiäisiin mekon. Illalla sain houkuteltua KK:n kylään. Katsottiin lätkää. Mä en todellakaan ole lätkä ihmisiä, mutta lupasin uskottavasti eläytyä hänen tunnelmaansa. Tosin lopputuloksena se, että mä hihkuin jokaisesta maalista ääneni käheäksi. Nyt mun on varmaan pakko alkaa seuraamaan lätkää, se oli aika kivaa. Tosin taisi tuolla seuralla olla vaikutusta asiaan. Sain mukavasti kainalosta katsella ja oli muutenkin mukava olo. (Oli ilmeisesti lääkitys kohdillaan).

Nyt menen taas aamuiselle kierrokselle burana-purkille ja odotan helpotusta siitä, hetkellisesti.

Tarina tulee saamaan jatkoa, toivon mukaan päätösjakso on hyvä.