Toffon muistoksi 14.5.03-27.1.14

Toffon muistoksi oma kirjoitus, en halunnut upottaa tätä muiden turinoiden joukkoon.

Kuten aiemmin kirjoitin, Toffo on sairastellut. Sitä hoidettiin aluksi eläinlääkärin ohjeiden mukaan suolistotukoksena. Toffo virkosi aina parempaan kuntoon kun pakkosyötimme ja juotimme sitä. Toffon ruokahalu palasi aina takaisin ja ylisosiaalinen käytös palautui. Toimi kuin oma itsensä. Kun muutama päivä kului, Toffo lakkasi taas syömästä ja aloitimme taas aina uudelleen pakkosyötön ja juoton. Lopulta noin kolmen viikon edestakas menon jälkeen veimme Toffon lääkäriin. Tässä välissä olimme olleet useampaan otteeseen yhteydessä ELL.

Nyt vaihdoin lääkäriä ja pyysi tuomaan Toffon näytille. Veimme riutuneen ja väsyneen, lannistuneen Toffon lääkäriin. Toffon katse, silmät olivat kirkkaat, mutta väsyneet. ELL tutki Toffon tarkkaan, kyseli kaikki oireet tarkasti. Kaikki hoitotoimenpiteet mitä olimme jo tehneet. Niiden avulla olimme saaneet Toffon pysymään hengissä. Näin lääkärin silmistä, tutkimistavasta, että nyt olikin kyseessä vakava asia. Tunnusteli Toffon kauttaaltaan, siis aivan kauttaaltaan. Kun kuunteli sydämen, aistin ELL muutuvan vakavaksi. Toffon sydän oli halkeamispisteessä. Se löi 240krt/min. Normaali kissan syke vastaanotolla on 170. Eli hyvin huolestuttava, mikä kertoi Toffon olevan todella sairas ja kipeä. Kurkkuputkea tutkittaessa Toffoon sattui pahasti. Siellä myös tuntui jokin "massa". Sisäelimissä tuntui poikkeavuuksia.

ELL oli hyvin realistinen. Kertoi meille olemassa olevat vaihtoehdot. Ruokatorven kasvain, maksa/munuaisvaurion mahdollisuus. Toffo olisi pian täyttänyt 11-vuotta, eli oli jo papan ikään päässyt. ELL kertoi meille mitä seuraavat toimenpiteet tulisivat maksamaan, vain saadaksemme varmistuksen Diagnoosista.  ELL ei ottanut puheeksi eutanasiaa, mutta antoi meille suuntaa sinne päin puheissaan. Pyysi ottamaan huomioon Toffon iän ja vakavien sairauksien mahdollisuuden/todennäköisyyden.

Mukana ELL luona oli siilitukka. Toffo oli Siilitukan rakkain kissa, lapsuuden kissa ja ystävä, uskottu. Siilitukka nyyhkytti takanani. Kuulin sen ja käännyin katsomaan Siilitukkaa. Kysyin hiljaa, että armahdetaanko Toffo?  Siilitukka nyyhkäisee lujaa, nyökkää kyyneleet silmissään, armahdetaan. ELL kysyy haluammeko jutella asiasta vielä kaksin ja tulla toisena päivänä uudelleen. Katsahdan taas Siilitukan kyynelsimiin. Ei, ei. Pyydämme eläinlääkäriä päästämään Toffon rauhaan, kivuttomaan tilaan.

Pyydämme saada pitää Toffoa vielä sylissä, nyt, ilman rauhoitusta, Toffona. Hellimme, juttelemme Toffolle, kiitämme Toffoa. Koko ajan itkemme, suorastaan ulvomme. Sydäntä riipaisee. Tuntuu siltä, että vasta hetki sitten luovuimme Hilmasta, nyt menee Toffokin. Luopumisen tuska on kamalaa.

Kun Siilitukka pitelee Toffoa sylissään, näen Toffon silmissä väsymisen, alistumisen, kuin pyynnön.
Siilitukka ojentaa Toffon mulle, nuuskin Toffoa, työnnän nenäni sen turkkiin ja hengitän Toffon tuoksua sisääni. Silitän ja rapsutan. En kykene laskemaan Toffoa pöydälle takaisin. ELL odottaa kärsivällisesti. Lopulta kykenen laskemaan Toffon takaisin pöydälle. ELL aloittaa Toffon valmistelut. En hetkeksikään irroita otettani Toffosta. Pidän kiinni ja näytän etten jätä Toffoa. Lopulta Toffo saa rauhoittavan piikin, Toffo ryömii itse omaan kantokoppaansa. Laitamme kopan kiinni ja mun takin kopan päälle. Toffo saa nukahtaa rauhassa kopissaan. Sillä aikaa jäämme Siilitukan kanssa kaksin. Itkemme ja roikumme toistemme kaulassa. itku tuntuu olevan aivan loputonta. Kertaamme Toffon elämää, juttelemme pisteestä missä nyt olemme.

Pian ELL tulee takaisin ja näemme että Toffo on syvässä unessa rauhoituspiikistä. ELL ajelee vielä yhden tassun paljaaksi ja asettaa siihen kanyylin. Kertoo koko ajan mitä tekee. Ennenkuin hän laittaa viimeisen lääkeaineen, kertoo sen. Vielä silloin juttelemme Toffolle. Pian lääkeaine valuu Toffoon. Silitän sen koko ajan kyyneleet silmissä. Hytkyn itkun voimasta. Sattuu luopuminen. Ell kertoo Toffon olevan nyt poissa. Jättää minut ja Siilitukan rauhassa hyvästelemään Toffon. Istumme pöydän vieressä ja silitämme. Käyn antamassa Toffon poskelle kyyneleiden täyttämän suukon, nuuskaisen vielä kerran Toffon tuoksua, vedän sitä syvään, muistaakseni sen aina.

Pyydämme Toffolle tuhkauksen. Haluamme Toffon takas kotiin, jotta voimme keväällä Toffon haudata.
Toffo saapui kotiin tämän viikon maanantaina ja on nyt kauniissa valkoisessa pahvisessa uurnassa kirjahyllyssä.

Toffo oli poikkeuksellinen kissa. Kissa joka osasi olla äärettömän aristokraattinen, ylväs ja samalla maailman tyhmin ja jumittavin. Erikoinen persoona. Nykyisen lauman ehdoton kunkku ja kingi. Muut eläimet väistelivät kun Toffo asteli huoneeseen hiljaisen auktoriteetin kanssa. Tai istui oven suussa ja hallitsi tilaa hiljaisesti. Milla-koira ei uskaltanut kulkea oviaukosta jos Toffo istui siinä. Milla vikisten pyysi Toffolta lupaa kulkea ovesta. Mini sai iltaisin pestä Toffon korvat ja pään, joskus Toffo salli Minille muitakin oikeuksia, jos oli oikealla tuulella.

Nyt koti tuntuu tyhjältä. Jäi minulle vielä Mini ja Milla. Mutta tottuneena olemaan ison eläinlauman jäsen, tuntuu oudolta kun eläimiä on enää kaksi. Tähänkin tottuu, mutta aikaa tuntuu ottavan.

Toffolle omistettu kirjoitus. Lepää rauhassa Kuningatar-Hilman kanssa sateenkaarisillalla. <3